Mental Health Monday: Parin päivän loma kaikesta

DSC_0659.jpg

Kuvaterkkuja Karlstadista! Tulimme tänne viikonloppureissulle poikaystäväni kanssa moikkaamaan täällä asuvaa ystäväpariskuntaa. Kyseessä on pieni paikka keski-Ruotsissa muutaman tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Katselin huvikseni ennen tänne tuloa Tripadvisorin 10 parasta nähtävyyttä Karlstadissa. Lista oli ehkä liikuttavin, mitä olen koskaan nähnyt ja mukana oli esimerkiksi silta, pari puistoa, muutama patsasta ja keilahalli! Juuri tällaista pientä getawayta olinkin kaivannut. 

Paikan päälle päästyämme yllätyin kuitenkin positiivisesti. Vaikka kaupunki oli pieni, oli siellä trendikkäitä kahviloita ja kivoja ravintoloita useampia. Arkkitehtuuri oli todella kaunista ja kaupunkia ympäröi useat joet. Ilmat sattuivat olemaan melko pilviset, mutta uskon että paikka on ihan mielettömän kiva kesäisin.

Parasta oli kuitenkin päästä viettämään rauhassa aikaa ystävien kanssa. Viikonloppuun mahtui pitkiä aamiaisia, lätkää, kävelyä, Aliasta, viiniä ja kampasimpukkarisottoa. Havahduin lomaillessa (eli viikonloppua viettäessä :D) siihen, kuinka sitä normaalisti onkaan huolestuttavan paljon arjessa kiinni myös viikonloppuisin. Koska olemme poikaystävän kanssa kumpikin yrittäjiä, ei eroa arjen ja viikonlopun välille oikein osaa tehdä. 

Olen aiemmin ajatellut, että mikäli se arki on sellaista mistä ei tarvitse lomaa, ei olekaan mitään syytä erottaa viikonloppua muista päivistä. Nyt tajuan, että oikeastaan se on todella tärkeää. Olin nimittäin todella innoissani siitä, että istumme 3,5 h autossa kahdestaan ja saamme samalla viettää aikaa toistemme kanssa. Tämähän kuulostaa ihan hullunkuriselta. Ei meillä nyt niin paljon ole töitä, etteikö sitä aikaa olisi toiselle tämän verran ihan muutenkin. 

Kuitenkin kotona tulee usein istuttua myöhään koneella ja niitä työasioita pähkäilee vielä illallakin vaikka ei olisi mitään tarvetta sille. Vapaa-ajalla tulee sovittua treffejä ystävien kanssa ja optimoitua niitäkin hetkiä. Viime viikolla puhuin tehokkuudesta, ja tämä menee nyt hiukan samaan kategoriaan. On nimittäin ihan sen tehokkuudenkin kannalta suotavaa, pitää tällaisia täysin tietokoneettomia tai pienistä askareista vapaita päiviä. 

Kun aivot on saaneet kunnolla levätä, on mieli taas virkeämpi ja täynnä uusia ideoita. Parhaiten tällainen digi detox onnistunee mökillä tai reissulla, mutta miksei ihan samaa voisi tehdä kotonakin. Uskon, että monet niistä asioista joita on mukamas pakko hoitaa viikonlopun aikana, ehtisi tekemään jo perjantaina valmiiksi tai voisi siirtää seuraavalle viikolle. Yritänkin tästä lähtien pyhittää kuussa ainakin yhden kaksipäiväisen täydelliselle lomailulle. 

Tehokkuutta enemmän tästä on varmasti hyötyä mielenterveydelle. Vaikka tuntuisi että pää pysyy hyvin kasassa ilman minkäänlaista taukoa hommista, saattaa vaikutukset realisoitua joskus vasta pitkän ajan päästä. Mikäli sykkii vuodesta toiseen ilman säännöllisiä taukoja, voi yhtäkkiä tullakin seinä vastaan. On hölmöä yrittää urheilla ilman lepopäiviä, sillä siinä tekee hallaa vain itselleen. Minkä takia samaa logiikkaa ei osaa käyttää kaikkeen muuhun tekemiseen? 

DSC_0641.jpg

DSC_0645.jpg

DSC_0646.jpg

20180121_151252.jpg

20180120_200509.jpg

20180120_145131.jpg

20180120_132121.jpg

20180119_201904.jpg

 

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat

Viikon arkikuulumiset

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-n157.jpg

Ostin jonkin aikaa sitten huulirasvan, jollaista olen käyttänyt usein aiemminkin, merkiltään Burt’s Bees. Käytin sitä (hävettävän) useita kertoja ja mietin, että jotenkin huonontunut laatu. Tuoksu oli miellyttävä, mutta huulet ei kyllä kosteutuneet lainkaan. Yhtenä päivänä sitten aloin tutkiskelemaan pakkausta, jos sieltä löytyisi viimeinen voimassaolopäivä ja satuin samalla lukemaan ensimmäistä kertaa kannen tekstin… Kyseessähän ei suinkaan ollut luulemani huulirasva, vaan kynsinauhavoide. Tuo on niin hämmentävän samanlainen pakkaus, että en toivottavasti ole ainoa tämän virheen tehnyt tyyppi. 

Tilasin ruutu+:n tällä viikolla vain sen takia, että pääsen katsomaan kaikki Leijonan luola -jaksot. En ajatellut lainkaan syttyväni konseptille, mutta sehän on ihan tajuttoman koukuttava sarja. Sitä on tullut tuijoteltua joka ilta nyt useamman jakson pötkössä. Onneksi tänään on viimeinen jakso edessä, niin pääsee lopettamaan ennen kuin alkaa mennä taas kaikki illat kokonaan sohvalla makoiluun  😀

Tein vihdoin koko viikon himoitsemiani sämpylöitä ja olin koko päivän innoissani niistä. Olen aina ollut surkea leipuri, mutta äitini mukaan ei voi kamalasti mennä pieleen jos tekee suoraan ohjeesta. Hän antoi vielä muutamat pro-tipsit taikinan nostattamiseen, ja lähdin itsevarmana hommaan. En edelleenkään tiedä mitä tapahtui, mutta taikina ei kohonnut lainkaan. Ei paljoa naurattanut, kun poikaystävä tuli keittiöön juuri kun otin ”sämpylät” pois uunista ja totesi ”ai sä teit keksejä!”.

Astelin yksi päivä TFW:lle (salille) normaaleissa vaatteissani ja poikkeuksellisesti meikit naamalla. Yleensä laahustan sinne sporttikamoissa, tukka likaisena ja ilman meikkiä. Valmentaja luuli että kyseessä on joku uusi tyyppi ja tuli minua ovelle vastaan. Vasta ollessaan vieressäni hän alkoi nauramaan että ”hetkinen, kyllähän mä tän tunnen”. Aloin olla hiukan huolissani siitä, kuinka spugen näköisenä siellä normaalisti olen. 😀

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-160.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-n133.jpg

Pictures: Patrick Karkkolainen

Puheenaiheet Höpsöä