Kotiinpaluun fiiliksiä
Täällä päivässä on vähemmän tunteja kuin Helsingissä. Ihan pakko olla. Tai sitten kyse on siitä, että Suomessa omat rutiinit sujuvat niin automaatiolla, että päivä tulee tehokkaasti käytettyä. Olen ihmetellyt, miten olen pystynyt pitämään kahden postauksen päivitystahtia kotona, kun täällä jo yhden postauksen kirjoittaminen vaatii hurjia ponnisteluja.
Monta päivää minun on pitänyt kuvata vastausvideo kaikkiin kysymyksiinne, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt ennen kuin on jo tullut pimeää. Se on kuitenkin tulossa, vaikka sitten Suomesta viimeistään!
Minulla on kotiinpaluusta ristiriitaiset tunnelmat. Kaipaan omaa aikaa ja toistaalta myös kaikkia ihania ihmisiä Suomesta. Kaipaan rutiineita, arkea ja toimistopäiviä. Kaipaan tehokkuutta ja sitä, että saan paljon aikaiseksi yhden päivän aikana. Kaipaan sitä, etten ole riippuvainen yhden ihmisen kuvausavusta.
Odotan saunavuoroja, omaa sänkyä, vaatteita, ruisleipää, päiviä toimistolla ja lounastreffejä ystävien kanssa.
Kuitenkin kun tulemme, on heti syntymäpäiväni, sitten joulu ja sen pyhät ja vielä uusivuosikin. Ei sitä varsinaista tehokasta arkea ja normaaleja rutiineja siis. En myöskään odota innolla Suomen kylmyyttä enkä pimeyttä. En odota jumalattoman pitkää kotimatkaa ja sitä seuraavaa jet lagia.
Vaikka fiilikset ovatkin ristiriitaiset, on kotiin aina kiva palata. Perjantaina lähdetään kotiin päin, joten enää pari päivää aikaa nauttia vähän lämpimämmästä ilmasta.
Tässä muutamat räpsyt tien päältä, kun ajoimme Key Westistä kotiin.
I’ts almost time to get back home. I’m already waiting on getting back to my old routines, even though I’m also sad to leave this beautiful place.
