Olen täällä useaan otteeseen todennut, että kaikki tunteet olisi hyvä hyväksyä sellaisina kuin ovat. Joskus kuitenkin alakuloisia päiviä tulee monta putkeen, eikä niille oikein löydy mitään syytä. Tänä kesänä tuntuu että oma tunneskaalani on ollut jotenkin harvinaisen laaja. On oltu vuoristoradan kummassakin päässä ja välillä on siis ollut myös todella kurja mieli. Yhtenä päivänä kyllästyin tähän surullisena oloon, ja päätin yksin hississä alkaa hymyillä. Muistin että olin joskus lukenut jostain tutkimuksesta, jonka mukaan hymyily tuottaa hyvän olon hormoneja. 

Kun siinä sitten tuijottelin peiliin väkinäinen hymy kasvoilla, ei mennyt kovin kauaa, kun alkoi oikeasti naurattaa tämä toiminta. Ja efekti oli kyllä melko suuri. Sen jälkeen olen yrittäyt kiinnittää huomiota enemmän kasvojeni ilmeisiin ja kehon asentoihin kuluneilla viikoilla. Kippurassa kyhjöttäminen ei ainakaan paranna fiilistä, vaikka välillä siinä kurjassakin olossa on tietenkin koukuttavaa velloa. Vaikka mieli olisi kuinka maassa, on sitä mahdollista parantaa ihan vain suoristamalla ryhtiä, pakottamalla hymyn huulille ja hengittämällä muutaman kerran oikein syvään. 

Jos ette usko, niin kokeilkaa piruuttanne hymyillä niin että hampaat näkyvät, seuraavan kerran kun oikein kiukuttaa. Voin luvata että olo paranee viimeistään, kun tajuatte kuinka urpo tilanne on kyseessä. 

Pictures: Sara/ Tickle Your Fancy

TallennaTallenna