Unelmien illalliskokoonpano

DSC_5524.jpg

Bussimatkalla heitin poikaystävälleni kysymyksen: ketkä viisi suomalaista tulisivat unelmien illalliskutsuillesi? Ainoaksi säännöksi laitoin sen, että henkilöiden täytyy olla elossa. Ajatusleikistä tuli melko mielenkiintoinen, kun kuunteli perusteluja, miksi juuri tietyt henkilöt kiinnostavat ja minkä takia joitain kiinnostavia henkilöitä ei illalliselle kuitenkaan haluaisi esimerkiksi henkilökemioiden takia. 

Omaan illallispöytääni haluaisin Maria Veitolan, Paula Vesalan, Kristiina Komulaisen, Henkka Hyppösen ja Esa Saarisen. Maria ihastuttaa suoruudellaan ja huomaan usein samaistuvani häneen. Uskoisin hänen toimivan loistavana keskustelun avaajana. Paulaan sain ensikosketuksen vasta Vain elämää-ohjelmasta ja ihastuin häneen siinä ihan täysillä. Uskomattoman mielenkiintoisen oloinen ja huippulahjakas tyyppi. Kristiinalla on mielestäni poikkeuksellisen hieno energia, josta saa itsekin imettyä inspiraatiota. Hän vaikuttaa myös rohkealta ja innovatiiviselta, jonka kanssa uskaltaisi jutella vähän korkealentoisemmistakin jutuista. Henkka nyt on monin puolin todella hurmaava ja fiksu tyyppi, jolla tuntuu olevan hurjan paljon tietoa asiasta kuin asiasta. Ja Esa, no en tiedä täytyykö sitä edes mitenkään erityisesti perustella.

Tämä on mielestäni kiehtova ajatusleikki ja kertoo paljon myös ihmisestä. Sen takia kiinnostaisikin ihan älyttömästi kuulla teidän viiden henkilön kombo! Ja mielellään myös perustelujen kanssa. 

When we were traveling to Huacachina, I asked my boyfriend, who 5 people he would like to host on an imaginary dinner. The only rule was, the persons had to alive. It was really interesting to hear who he chose and why. Fun game for long drives.

DSC_5545.jpg

DSC_5501.jpg

DSC_5515.jpg

DSC_5512.jpg

DSC_5547.jpg

Photos: Tomi Taskula

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Maaginen Huacachina

dyynit.jpg

Emme ole hirveästi ehtineet tosiaan reissaamaan Perun sisällä poikaystävän työkiireiden takia. Huacachinan aavikko oli kuitenkin yksi paikka, jonne oli pakko päästä. Onneksemme bussimatka Limasta kesti vain 4,5 tuntia ja se taittui todella kivasti sellaisella kunnon luksusbussilla, jossa pääsi ihan makuuasentoon penkissä. Pitkä bussimatka osoittautui muutenkin ihan loistavaksi juttutuokioksi, kun kuuntelimme alkuun yhdessä yhden podcastin. Niistä herää usein paljon ajatuksia, joita on kiva yhdessä käydä läpi. Matka meni kuin siivillä, kun olimme niin syventyneitä keskusteluun. 

Bussi pysähtyi Icassa, joka on lähin kunnon kaupunki Huacachinaan mennessä. Olimme ottaneet sieltä hotellin yhdeksi yöksi. Kävimme vain nopeasti viemässä tavarat hotellille ja tilasimme taksin Huacachinaan. Matka maksoi vain muutaman dollarin, eikä kestänyt kauaa. Huacachinassa oli muutamia ravintoloita ja turistikojuja. Monet tulivat tarjoamaan snowboarding-kokemusta tai mönkijäajelua dyyneillä. Halusimme kuitenkin olla kahden, joten lähdimme talsimaan dyyneille ilman mitään päämäärää.

Kun parin dyynin huipulle jaksoi kiivetä, alkoi näkymät olla aivan satumaiset. En ole koskaan ollut missän vastaavassa paikassa. Hiekka oli puuterin pehmeää ja sitä oli silmänkantamattomiin. Istuimme hiekalla niin kauan, että aurinko alkoi laskea. 

Huacachina is a desert with an oasis near the town Ica. We took a bus there from Lima, and stayed for one night. Bus ride took 4,5 hours and was actually surpirisngly comfortable. When we got to Ica, we just dropped our stuff to the hotel and headed straight to the sand dunes. The desert was one the coolest places I’ve ever visited. 

DSC_4767.jpg

DSC_4893.jpg

DSC_4897.jpg

DSC_4923.jpg

DSC_4969.jpg

DSC_5169.jpg

DSC_5164.jpg

DSC_5108.jpg

DSC_5462.jpg

Kulttuuri Matkat