Viime päivien ilostuttajia

DSC_1070 copy.jpg

Kuulun niihin ihmisiin, jotka sopivat täydellisesti Atrian sloganiin ”hyvä ruoka, parempi mieli”. Tulen niin onnelliseksi maukkaasta annoksesta ja huono ruoka saa mielen apeaksi. Monet olivat varoitelleet Costa Rican ja Nicaraguan huonosta ruoasta, mutta vasta täällä Ecuadorissa koin sen, mistä he olivat puhuneet. Hyvää ateriaa ei meinannut saada mistään ja huonotkin olivat kalliita ja epäterveellisiä. Tuntui todella inhottavalta maksaa Pizza Hutin kamalasta pitsasta 24 dollaria, kun olisi mielummin syönyt jotain vähän ravinnerikkaampaa. 

Lokaalipaikat, joissa olemme käyneet ovat olleet vähän kummallisia. Lähes jokaiseen annokseen kuuluu esimerkiksi popcornia. Alkupaloina tulee yleensä myös popcornia jonkun epäilyttävän dippikastikkeet kera. Joskus mukana on myös ruokabanaaneista tehtyjä suolaisia sipsejä. 

Senpä takia olinkin innoissani, kun Montanitassa ravintoloita on niin paljon, ettei kaikissa ehdi edes käymään. Suurin osa on toki sitä ihan perus ranskanperunaa ja hampurilaista, mutta löytyy täältä myös helmiä. Italialainen Pigro on osoittautunut aivan täydelliseksi pasta- & risottopaikaksi. Myös sisustus on viihtyisä ja pöytiin saa taiteilla liidulla odottaessaan annosta. 

Kuitenkin todellinen yllättäjä on ollut Pigron kulman takaa löytyvä pieni vegaanipaikka. Törmäsimme siihen ensimmäisenä iltana illallisen jälkeen, mutta omistajan positiivinen lähestymistapa teki meihin vaikutuksen. Seuraavana päivänä menimme sinne syömään, eikä kerta jäänyt ainoaksi. Neljällä dollarilla sai alkukeiton, pääruoan ja itsetehdyn mehun. Pääruoka koostui lähinnä useasta eri muhennoksesta, mössöstä ja kastikkeesta, eikä visuaalisesti ollut kovin kaunis, mutta maut olivat käsittämättömän hyviä. 

Myös paikan gluteenittomat & vegaanipitsat ovat herkullisia. Parasta paikassa on kuitenkin ihana omistaja, joka omalla energiallaan valaisee puoli kylää. Ehkä hänellä on sama vika kuin minulla: hyvä ruoka, parempi mieli. Ja ruoka tosiaan on hyvää. 

 

I am one of those people who is so much happier after a tasty meal. And when the food is bad, I feel sad. It’s been almost impossible to find a decent meal in Ecuador. But Montanita has been an exception. There is a really good italian place called Pigro, and right around the corner is my favourite restaurant here, this little vegan place. You can get the whole meal with soup, juice and main course with only 4 dollars. 

DSC_1109.jpg

DSC_1111.jpg

DSC_1113.jpg

DSC_1115.jpg

DSC_1119.jpg

DSC_1075.jpg

DSC_1074 copy.jpg

DSC_1093.jpg

 

Hyvinvointi Mieli Matkat

Nolottaa myöntää, mutta…

nolo4.jpg

 

 

  • Ostin kerran kokonaisen juuston Amsterdamissa ja söin sen ilman leipää. Yksin.
  • Omistan yhden partakarvan ja välillä unohdan nyppiä sitä moneen viikkoon. Sen nimi on Frank.
  • Pääsin lukion kemian kurssin läpi vain sillä ehdolla, etten ota lisää kemian kursseja.
  • Siitä lähtien kun olen kääntänyt tekstejäni englanniksi, olen joutunut päivittäin tarkistamaan jonkun sanan oikeinkirjoituksen googlaamalla. 
  • Äännän L’occitane merkin aina lokkitane, sillä ranskan ääntäminen on jotenkin ylivoimaisen vaikeaa.
  • Aloin itkeä liikutuksesta kun katselimme pari päivää sitten maratonin viimeisiä metrejä, ja kaikki ihmiset kannustivat täysiä kun eräs mies juoksi maalia kohti.
  • Asiat kuten ujon näköisen lapsen poseeraaminen epävarmalla hymyllä valokuvaa varten saa myös kyynelkanavani auki. 
  • ”oikeista” tai surullisista asioista minun on vaikea itkeä.
  • Opiskelin saksankieltä kolmannelta luokalta lukioon asti, enkä silti pärjää edes small talk keskustelussa sillä. 
  • Nauran välillä ääneen ollessani julkisella paikalla, jos mieleen muistuu jokin hauska juttu. 
  • Annan poikaystäväni leikata hiukseni ja olen värjännyt niitä viimeksi viime kesänä.
  • Kun ostan uusia ponnareita, minulla on niitä 10 ensimmäisen viikon, ja sen jälkeen yksi ja sama 4 kuukautta. 

Samaistuuko kukaan? Mitkä ovat teidän noloja tapojanne?

 

I’m embarrased to admit, but..

  • one time I bought a whole cheese in Amsterdam and ate it without bread. 
  • I have a facial hair in my chin that I call Frank.
  • I passed my chemistry course only by promising it will be the last chemistry course I will ever take.
  • I have to check the spelling of english words all the time by googling them.
  • I suck at french pronunciation and read things as they were Finnish.
  • I started crying the other day while watching the marathon…
  • I also start crying when I see children posing for photos.
  • It’s difficult for me to cry when I’m sad.
  • I studied German language for seven years, but I’m still unable to manage simple small talk.
  • I often laugh by myself in public when I think about something funny that has happened.
  • My boyfriend cuts my hair and I haven’t dyed them since last summer.
  • When I buy ponytails, I have 10 of them for the first week, and then one for 4 months.

 

nolo.jpg

nolo1.jpg

nolo2.jpg

nolo3.jpg

 

Puheenaiheet Höpsöä