Useimmat asiat tuntuvat sattuvan ryppäissä. Niin huonot, kuin hyvätkin. Vaikka lähtökohtaisesti asioita ei välttämättä kannattaisi jaotella hyviin ja huonoihin, mutta ei mennä siihen nyt. Orastava päänsärky aamulla voi olla syynä siihen, miksi kommunikoit puolisolle ikävästi, tästä jää leijumaan asuntoon huono energia, jonka seurauksena kahvikuppi menee säpäleiksi lattialle ja joudut keittämään uuden kupin, siivoamisen ansiosta huomaat myöhästyneesi bussista ja kun lähdet kiireessä juoksemaan sateeseen, osoittautuu kotoota nappaamasi sateenvarjo rikkinäiseksi. Skenaario, joka on varmasti monelle tuttu?

Ajaudun itse tähän kuoppaan yleensä määrittelemällä itseni tunteideni kautta. Me emme ole tunteitamme. Miksi kerron siis tällaista valhetta itselleni? Olen surullinen, olen rahaton, olen väsynyt.. Sen sijaan, että ajattelisimme tunteidemme olevan niitä mitä ovat, eli vain tunteita, jäämme näiden vangeiksi. Alan käyttäytyä sen mukaan, mitä ajatukseni kertovat minulle ja täten vedän puoleeni lisää huolenaiheita. 

Mitä aseita tätä dominoefektiä vastaan sitten on? No ei ainakaan niiden negatiivisten tunteiden kieltäminen. Kokoajan ei voi olla onnensa kukkuloilla, eikä se ole tarkoituskaan. Kun negatiivinen tunne ilmaantuu, voi sen toivottaa tervetulleeksi hyväksymällä sen sellaisena kuin on. 

Kun ikävän tunteen on hyväksynyt, voi kysyä itseltään voisiko tästä tunteesta luopua? Jos vastaus on kyllä, jää kysymykseksi vain milloin? Muistan joskus lukeneeni, että hyväksytyt tunteet kestävät sellaisina alle minuutin. Sen sijaan tukahdetettuina ne voivat jäädä vaivaamaan pitkäksikin aikaa. 

Jos tunteen lakaisee maton alle, koska sitä ei ole valmis käsittelemään tai vangitsee itsensä siihen ajattelemalla minä = tunteeni, voi olla varma että dominopalikat jatkavat kaatumistaan niin kauan, kunnes tunteesta saa päästettyä irti.  

Have you ever had a bad feeling when you wake up, and noticed that when you’re feeling upset, you attract more bad things in your life? I think the most important thing is to realize that you are not your feelings. When we say things like I am broke, I am angry, I am tired, we become trapped in our emotions. We mistakenly define ourselves that way. It’s better to accept the feeling as it is, and let it go.