Uimapuvuista tuli vielä vähän aikaa sitten lähinnä vesijumppa, eläkeläiset rantakohteissa tai ala-asteen uintitunnit. Ei mitään liian positiivisia mielleyhtymiä. Vaikka lämmöllä muistelenkin sitä omaa ensimmäistä Speedoani, joka kului puhki takapuolesta stadikan vesiliukumäessä liukumisesta, en pukisi sellaista välttämättä rannalle päälleni. 

Tämän mustan yksilön kohdalla kuitenkin mielikuva uimapuvuista muuttui täysin. Klassinen leikkaus pienellä twistillä, joka sopii myös bodyksi korkeavyötäröisten housujen tai shortsien kanssa. Uimapuvut ovat myös käytännöllisempiä esimerkiksi surffauksessa. Niin monta kertaa olen joutunut aaltojen pyöritykseen bikinit päällä ja noussut pintaan niin, että narut ovat avautuneet ja niitä on saanut sukellella kamalalla paniikilla. 

Muokkasin vaihtelun vuoksi kuvat vähän eri tavalla kuin yleensä. Pidän tällaisesta hiukan dramaattisesta tunnelmasta, joka näissä on. Kuvia katsellesani huomasin myös pigmenttihäiriön oikeassa reidessäni ja siitä tuli hauska tarina mieleeni. Pienenä nimittäin parhaalla ystävälläni oli pigmenttihäiriö, ja koska hän oli minua vanhempi ja muutenkin kaikin puolin sairaan makea tyyppi, halusin itsellenikin sellaisen. 

Mielestäni oli nimittäin niin hienoa, että kehossa on jotain poikkeavaa tai erilaista, sillä se teki silmissäni ystävästäni vielä uniikimman. Yhtenä kesänä jalkaani sitten tuli tämä vaaleampi väriläiskä, joka ei siitä enää ole lähtenyt. Sain siis mitä halusin, ja edelleen kannan pigmenttiläiskäni ylpeydellä. 

Minkälainen tuomio teiltä tulee uikkareille? hot or not? 

Kuvat: Sara / Tickle Your Fancy