Viimeinen viikko Nicaraguassa pyörähtää käyntiin, ja ajattelinkin nyt olevan hyvä aika koostaa vähän ajatuksia maasta, kun ne ovat vielä tuoreessa muistissa. Aloitimme matkamme täällä rannikolta paikasta nimeltä San Juan Del Sur. Värikkäitä taloja, muutama hassu kahvila ja ravintola, sekä pieni ranta poukamassa. Nyt jälkikäteen ajateltuna San Juan Del Sur oli varmaankin koko Nicaraguan reissun huonoin kohde.

Emme päässeet surffaamaan, sillä meneillään, kuten paikalliset sanoivat ”wind season”. Meri oli jäätävän kylmää, eikä ulkonakaan ollut aina lämmin. Veikkaan, että hiukan aiemmin jos olisi reissannut samaan paikkaan, olisi se näyttäytynyt ihan erilaisena. 

Seuraavaksi matkustimme Ometepen saarelle, johon tykästyin todella paljon. Majoitus ja ruoka oli huomattavasti San Juan Del Suria halvempaa, ja aktiviteetteja löytyi joka makuun. Vaikka San Juan Del Surista ei ole pitkä matka saarelle, oli siellä huomattavasti lämpimämpää ja myös vesi oli melkein kuumaa. Tänne suosittelen ehdottomasti matkaamaan. San Jorgesta ja Granadasta pääsee laivalla, eikä venematkat maksa juuri mitään. 

Ometepen jälkeen ajoimme vajaan parin tunnin matkan Laguna de apoyolle, joka oli todella upea. Korkeat vuoret, vihertävän turkoosi vesi, ja vehreä luonto olivat paikan valttikortteja. Parhaat hotellit löytyivät ihan laguunin rannalta, ja niissä oli oma yksityinen ranta. Monessa oli myös Sup-laudat, kajakit ja muut vesivälineet ilmaiseksi hotellin asukkaille käytössä. Meidän hotellissamme oli bonuksena vielä kaksi omaa ponttoonia, ping pong-pöytä ja petanki-kenttä. Täällä ei kuitenkaan mielestäni viihtyisi paria päivää pidempään, ellei halua vain rentoutua auringossa. Muuta tekemistä ei juuri ole. 

Seuraavana oli vuorossa León, joka kuulemma muistuttaa hiukan Granadaa, ollen kuitenkin sitä suurempi. Leónia voin lämpimästi suositella myös matkailijoille. Upea valkoinen katedraali, sekä mahdollisuus kiivetä tulivuorelle ja laskea sieltä lumilaudalla tai pulkalla alas, toimikoot porkkanana. Leónista pääsee myös n. 20 minuutissa rantaan, jossa voi surffata ja viettää ainakin yhden päivän. Me olemme tälläkin hetkellä täällä, ja meno on todella rentoa. Otimme loppuajaksi hostellin rantsusta, viimeisten surffailujen toivossa. Täällä on myös hyvä rentoutua hetki ennen Ecuadoria. Sinne suuntaamme nimittäin seuraavaksi!

Jos rantaelämä kiinnostelee enemmänkin, on todella moni reissaaja kehunut täällä Jiquilillo-nimistä rantaa. Se on kuulemma todella kaunis ja siellä on letkeä meininki. Rannalla voi myös surffata. Olisimme menneet sinne, ellei aikaa olisi ollut näin vähän. Se olisi ollut vielä pari tuntia ylempänä, jonka takia päätimme tällä kertaa jättää väliin. 
 

Olen miettinyt lähipäivinä pahuutta ja hyvyyttä ja sitä, onko meillä myötätuntoa luonnostaan vai onko sekin jotain, mikä meille on opetettu. Katselimme ensimmäisen jakson The Man In The High Castle-sarjasta, jossa siis kuvataan alternatiivista 60-lukua. Sellaista, missä natsit olisivat voittaneet sodan. 

En halua paljastaa sarjasta liikaa, mutta siinä oli esimerkiksi kohta, jossa ilmassa leijui tuhkaa ja sen todettiin tulevan sairaalasta, jossa kuolemansairaita ja pahasti vammautuneita poltettiin. Tämä sai miettimään, kuinka paljon pahuutta ihminenkin on jo täällä tehnyt, tekee edelleen ja voisi tehdä vielä pahempaakin, mikäli meidän moraalinen kompassimme olisi viritetty hiukan eri tavalla. 

Meille opetetaan jo pienenä, mikä on oikein ja väärin. Esimerkkinä: ihmisiä ei saa tappaa, eläimiä saa. Ei lapsille ole vielä aina selvää, mikä on moraalisesti hyväksyttävää. Itse olin välillä ihan kamala lapsena. Kerran vein parhaan kaverini tarhan pihaan ja jätin hänet sinne, vaikka hän ei osannut reittiä kotiin. Ja onhan Kärpästen herra myös yksi osoitus tästä. 

Näitä sääntöjä kuitenkin on miljoonia, jotka muodostavat pikku hiljaa käsityksemme maailmasta. Välttämättä näitä ohjeita ei ala edes kyseenalaistamaan, sillä lähes kaikki toimivat niiden mukaan. 

Ovatko kaikki hyveet siis lopulta opittuja? Olisiko ihminen luontaisesti antelias,oikeudenmukainen tai empaattinen, mikäli sitä ei olisi hänelle opetettu? Mitä ajatuksia teillä herää tästä?

Kuvat: Sara / Tickle Your Fancy