Cathedral de León, on pienen ja sympaattisen Leónin suurimpia nähtävyyksiä, enkä ihmettele lainkaan miksi. Se on harvoja paikkoja, jossa otetut kuvat näyttävät yhtä upeilta kuin paikka itsekin. Katedraali on jo ulkoapäin todella näyttävä, mutta paras paikka on kuitenkin sen katolla. 

Kengät täytyy riisua pois jalasta astellessa valkoiselle katolle, jottei se likaantuisi. Satuimme paikalle niin hyvään aikaan, ettei siellä juuri silä hetkellä ollut ketään muita. Paljain jaloin lämpimällä katolla tepastellessa olo oli ihan epätodellinen. Sininen taivas, valkoiset kupolit ja kauniit yksityiskohdat tekevät tästä paikasta jokaisen valokuvaajan unelman. 

Jossain vaiheessa saimme katolle seuraa ja olo muuttui vieläkin surrealistisemmaksi, sillä yksi suloinen tyttö tuli kertomaan olevansa blogini lukija. Jos ei leuka ollut aiemmin tipahtanut lattiaan pelkästä arkkitehtuurin ihailusta, nyt se viimeistään kolahti maahan saakka. Ihan huikea kohtaaminen Leonin kattojen yllä. 

Julkaisen myöhemmin vielä asukuvat, nyt oli kuitenkin pakko fiilistellä pelkkää paikkaa. Juttelimme myöhemmin nähtävyyksistä, jotka ovat jääneet erityisellä tavalla mieleemme. Monet olivat melko tavanomaisia, kuten Eiffel-torni, Rockefeller Centerin näköalatasanne ja Kiinan muuri. Näiden lisäksi itselleni tuli mieleen Guanjuato Meksikossa, joka aikoinaan täällä blogissanikin vilahteli. Oli kuitenkin selvää, että kaikille meistä tämä katto jää yhdeksi pysäyttävimmäksi nähtävyydeksi, jossa olemme käyneet. 
 

Kuvat: Minä & Sara / Tickle Your Fancy 

Mieli karkaa aina silloin tällöin haihatteluun. Pitäisi opetella lisää espanjaa, olisi hienoa osata valokuvata jonkinlaisia kuvia, nyt voisi treenata jos jaksaisi.. ja niin edelleen. Kunnon konditionaalin sarjatulitusta. Sorrun tähän itsekin aika ajoin, mutta inhoan tapaa yli kaiken. 

Olen pitkään jo ajatellut, että se mitä itsellemme kerromme, vaikuttaa suurissa määrin siihen, miten elämästämme suoriudumme. Ovatko ajatuksemme ja puheemme sellaista, joka keskittyy kaikkeen siihen, jota emme voi tehdä, vai onko tarina optimistisempaa?

Tällaisten konditionaaliverbien käyttö on siinä tapauksessa melko hölmöä. Sehän kuvaa tekemisen epävarmuutta, epärealistisuutta tai ehdollisuutta. Kiellämme siis jo ajatuksen tasolla onnistumisemme näissä asioissa, lisäämällä verbiin isi-päätteen. 

Yleensä nämäkin lauseet ovat helppo muuttaa sellaiseen muotoon, jossa ne ovat realistisempia saavuttaa.  ”Pitäisi opetella espanjaa” tai ”Aion opetella espanjaa” ovat täysin erilaiset lauseet, vaikka ajatus niiden takana onkin samanlainen. 

Tällaiseen -isi verbien viljelyyn, eli jossitteluun menee joskus ihan käsittämättömän paljon turhaa aikaa. Nuokin hetket voisit käyttää siihen, että ihan oikeasti vaikka opiskelisit sitä espanjaa. Vähemmän asioiden kelailua, enemmän niiden tekemistä. 

Jos aina vain suunnittelet, pohdit, unelmoit ja mietit mitä kaikkea voisit tehdä, joku toinen tekee sillä välin niitä asioita. 

Kuvat: Sara/ Tickle Your Fancy 

Bikinit: yläosa lainassa Saralta (H&M Studio) alaosa paikallinen merkki Auric