Kaikki loppuu aikanaan, kuten myös meidän aika täällä paratiisissa nimeltä Santa Teresa. Loppujen lopuksi pari viikkoa meni niin nopeasti, että päätimme olla muutaman lisäyön ennen kuin matka jatkuu Nicaraguaan. Viimeisenä yönä asuntomme oli jo vuokrattu, joten tulimme hotelliin yhdeksi yöksi. Valitsimme melko läheltä löytyvän Principe Del Pacifico- nimisen huoneistohotellin. 

Hotelli osoittautuikin ihan nappivalinnaksi. Meidän edellinen asumus oli todella alkeellinen. Valotkin meni vessasta puolessa välissä, emmekä saaneet lamppua vaihdettua. Joka ilta elin jänniä hetkiä ollessani pimeässä suihkussa, josta tuli kylmää vettä. Varsinkin kun asunnosta oli bongattu jo kolme isoa torakkaa. Kaikkeen kuitenkin tottuu, kuten täällä ollessa huomaa ja jotenkin noitakin asioita alkoi pitää jo itsestäänselvyyksinä. 

Oli kuitenkin erityisen ihanaa tällä kertaa päästä asuntoon, jossa on kunnon keittiö, iso makuuhuone, suuri sänky valkoisilla lakanoilla, isot ikkunat takapihalle, kylpyhuone, josta tulee lämmintä vettä ja suuri terassi, josta pääsee suoraan uima-altaalle. Vaikkakin sitten vain yhdeksi yöksi. Muutenkin asunto on jotenkin sympaattinen ja täällä on hyvä energia. 

Nyt osaa olla hurjan kiitollinen ihan pienistäkin asioista. Elämme niin yltäkylläisyyden keskellä normaalisti, ettei osaa arvostaa tällaisia asioita normaalisti. Olohuoneessa näyttäisi olevan myös taulutelevisio hdmi-piuhalla, joten taidamme tänään katsoa pitkästä aikaa jonkun elokuvan. Olen siitäkin jotenkin lapsenomaisen innoissani. 

Illalliselle suuntaamme Kika-nimiseen ravintolaan, joka on ihan hotellin vieressä. Odotukset ovat melko korkealla, sillä olemme syöneet todella hyvää ruokaa joka päivä. Tällä hetkellä omat lempiravintolani ovat Schwartz cafe, Olam, Bakery, Chicken Joe’s, Burger Rancho ja Katana. Suosittelen käymään, mikäli reissaatte täälläpäin. 

Nyt aion kuitenkin ottaa kaiken irti siitä, että meillä on ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon pöytä ja tuolit. Ergonomia on ollut kovilla, kun on joutunut tehdä töitä joko lattialla istuen tai sängystä. Palataan Nicaraguan puolelta! 

Ennen kuin lähdin New Yorkista, olin vähän allapäin. En osannut innostua tulevista seikkailusta, sillä se samalla tarkoitti jonkin ihanan jättämistä. Olin niin rakastunut elämäämme siellä, etten halunnut lähteä ollenkaan. Päätin tehdä uuden aarrekartan itselleni ja samalla fiilistellä kuvien avulla tulevia juttuja. 

Hain kuvia kookoksista, turkoosista vesistä, ihanista rannoista, vehreistä palmuista, auringon vaalentamista kähäristä hiuksista ja ruskettuineista ihoista, valon täyttämistä huoneista, upeista maisemista, bikineissä maalaamisesta ja kauniista auringonlaskuista. Laitoin kuvan tietokoneeni taustakuvaksi ja tulin joka kerta sen avatessani hyvälle tuulelle. 

Tein pari päivää sitten tietokoneelleni päivityksen, jonka seurauksena taustakuva hävisi. Aloin etsiä sitä koneelta, kunnes tajusin ettei sitä enää ole tallennettuna missään. Mietin, tekisinkö uuden vai löytäisinkö jonkun kivan kuvan omista kansioistani. 

Kun avasin tätä pohtiessani Instagramin, tajusin että tällä hetkellä elämä tosiaan näyttää siltä, millaiseksi sen olinkin haaveillut. En ehkä tarvitse aarrekarttaa tällä hetkellä, kun tuntuu että elän juuri siinä maailmassa, mitä olin mielikuvituksissani rakentanut. 

Taas kerran koin osoituksen siitä, kuinka tavoite-/aarrekartat tosiaan toimivat. Suosittelen kaikkia jotka eivät sellaista ole tehneet, kokeilevan ja teitä, jotka olette tehneet, katsokaa olisiko aika jo päivittää. Täällä lisää juttua aarrekartoista!

Instagram: @startlivingyourbestlife
Snapchat: @pikkutyyppi