Lupailinkin jo aiemmin tekeväni postauksen kamerakalustosta ja siitä, minkälaiset linssit sopivat mielestäni eri tilanteisiin. Järjestelmäkameroita on nykyään todella montaa eri sorttia, ja uutta kameraa ostaessa voi mennä hiukan sormi suuhun. Minulla oli ennen Nikonin perusjärjestelmäkamera, joka maksoi n. 400 euroa. Nykyään mallia ei enää valmisteta, mutta täysin vastaavia on samalla hinnalla markkinoilla.

Se oli mielestäni hyvä kamera aloittelijalle ja säätöjen opetteluun. Jossain vaiheessa tuntui, että mukana tullut objektiivi ei oikein enää riittänyt, joten ostin siihen 200 euroa maksavan 35mm/ f.1.8 objektiivin. Se oli loistava väline esimerkiksi ruokakuvien kuvaamiseen ja toimi jotenkuten myös henkilökuvissa ja esimerkiksi maisemien kuvaamisessa.

Mielestäni tällaisella muutaman sadan euron järjestelmäkameralla pärjää pitkälle, varsinkin jos ostaa siihen lisäksi uuden linssin. Tuo kyseinen objektiivi on todella hyvän hintainen ja pidän siitä, kuinka sillä voi ottaa niin erilaisia kuvia.

Tässä muutamia esimerkkejä tällä kombolla kuvatuista kuvista.

Kuitenkin jossain vaiheessa minua alkoi kiinnostaa henkilökuvaus entistä enemmän ja päätin hankkia ihan ammattilaiskameran, Nikonin D610. Pohdin hankintaa pitkään, mutta kuitenkin kuvat ovat niin suuressa osassa työssäni, jotta ostos tuntui perustellulta. Nyt puolisen vuotta täysikennoisella kameralla kuvattuani voin todeta päätöksen olleen erittäin onnistunut.

Hyvä kamera ei yksin tee hyvää kuvaajaa, mutta kyllä se helpottaa paljon. Täyden kennon järjestelmäkamerat myydään pelkkinä runkoina, joten heti pitää päättää, minkä objektiivin siihen ostaa. Päädyin itse 85mm/ f1.8 objektiiviin, sillä se on mielestäni paras henkilökuvien ottoon. Vielä parempi olisi ollut 85mm/ f1.2, mutta hintaero tulee melko suureksi. Tuo edessä oleva numero kertoo siis polttovälin, joka tarkoittaa käytännössä sitä kuinka laaja tai kapea kuvakulma on. Yksinkertaistettuna jako menee suurinpiirtein niin, että mitä pienempi numero, sitä laajempi kuva-ala ja mitä suurempi, sitä pienempi.

Olen ollut objektiiviin todella tyytyväinen. Se tekee taustasta kauniin sumean ja estää vääristymät kuvassa. Toisin siis, kuin esimerkiksi laajakulmassa, jossa mittasuhteet menevät hiukan kummallisiksi, tällä linssillä kaikki näyttää ”aidommalta”. Miinuspuolena tässä on se, että esimerkiksi ruokien kuvaaminen on lähes mahdotonta, sillä pitää mennä todella kauas kohteesta. Myöskään maisemakuvat eivät ole niin säväyttäviä, sillä kuvaan mahtuu vain pieni kaistale maisemasta. Ylhäältä päin otettuihin ”asetelmakuviin” mahtuu vain osa kattauksesta, ellei nouse tikapuille.

Tässä esimerkkejä tuolla 85mm/ f1.8 objektiivilla otetuista kuvista.

Tällä viikolla ostin tuon vanhan 35mm/ f1.8 objektiivin, mutta tällä kertaa täyden kennon kameraan. Hinta oli harmikseni kolmikertainen, mutta on se toki parempikin. Tämä mahdollistaa siis sen, että kuvaan mahtuu enemmän informaatiota, koska kuva-ala on laajempi. Otin esimerkkinä kotoota kuvan ihan samasta kohtaa, eri objektiiveilla, jotta huomaatte eron. Näitä ei ole siis rajattu mitenkään tai käytetty zoomia.

Olisiko teillä ollut vielä jotain kuvaukseen liittyviä postaustoiveita? Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Tällä kertaa ajattelin paneutua kuvanmuokkaukseen. Aikalailla jokainen kuvani on jollain tavalla muokattu. Ihan jo siitäkin syystä, että kamera usein ”syö” osan väreistä, eli tekee kuvasta paljon tylsemmän näköisen. Kaikki joskus auringonlaskua kuvanneet tietävät tuskailun sen kanssa, kun kuva ei näytäkään läheskään yhtä hienolta, kuin edessä näkyvä maisema.

Muokkaamalla voi korostaa värjeä, lisätä tai vähentää valoa, rajata sitä uudestaan tai korjata väritasapainoa. Jos haluaa tosissaan opetella valokuvaamaan, suosittelen hankkimaan joko Photoshopin tai Lightroomin. Minulla on kummatkin, ja käytän niitä ristiin. Lightroom on kuitenkin ehkä helppokäyttöisempi, ja jos tarvii ohjelmaa vain valokuvien muokkaamiseen, eikä esimerkiski piirtämiseen, on se varmasti riittävä yksinäänkin.

Lightroomin etuja ovat sen helppokäyttöisyys ja aikaasäästävät ominaisuudet, kuten presetit. Voit siis muokata yhden kuvan valmiiksi ja luoda niistä asetuksista presetin, jonka voit laittaa suoraan myös loppuihin kuviin. Tällöin säästät huomattavasti aikaa verrattuna siihen, että muokkaisit jokaisen kuvan alusta loppuun asti. Photoshop on hyvä silloin, jos haluat piirtää kuvaan, luoda erilaisia efektejä tai tehdä monipuolisempaa kuvien muokkausta.

Jos panostat graafisten ohjelmien hankintaan, tärkein asia mitä kannattaa tehdä, on alkaa kuvata RAW-muotoisia kuvia JPG-kuvien sijaan. Muokkausominaisuuksia on nimittäin hurjan paljon enemmän näillä RAW- eli raakakuvilla. Voi esimerkiksi kuvata todella hämärässä tarkkoja kuvia, sillä valoa voi lisätä vielä muokkaustilanteessa ihan eri tavalla kuin jpg-kuviin.

Jos et halua panostaa maksullisiin ohjelmiin, löytyy netistä pixlr.com- niminen kuvanmuokkaussivu, joka on maksuton. Siellä voit käyttää joko PIXLR editoria, joka on hiukan Photoshopia vastaava ohjelma, tai PIXLR expressiä, joka toimii taas Instagramin tyyliin. Siellä voit laittaa suoraan filttereitä kuvaan tai säätää valotuksia ja värejä.

Näytän nyt aiemmin blogissani julkaisemiani kuvia ennen ja jälkeen versioina, ja kerron mitä olen kuvalle tehnyt. Olen muokannut nämä kuvat Lightroomissa. Alkuperäisissä kuvissa hieno auringonlasku on jäänyt vähän värittömäksi ja valotaulut ovat menettäneet valonsa. Kuvat ovat mielestäni jopa aika tylsiä.

Olen jokaisessa kuvassa tehnyt seuraavat perussäädöt:

Selitän vielä jokaisen kohdan auki, jotta se olisi mahdollisimman helppo ymmärtää. Exposure lisää tai vähentää koko kuvan valoisuutta. Näissä kuvissa olen himpun verran lisännyt sitä, sillä alkuperäinen kuva oli melko tumma. Contrast tarkoittaa luonnollisestikin kontrastia, eli sitä kuinka suuret erot pimeiden ja valoisien kohtien välillä on. Tähän kuvaan sopi vahvat kontrastit, joten lisäsin sitäkin.

Highlights tarkoittaa kohtia, joihin valo osuu. Melko usein vähennän siitä valoisuutta, jotta esimerkiksi taivaasta saadaan sen luonnolliset värit esiin. Aurinko helposti vie koko shown muuten, ja tekee taivaasta hiukan valjun näköisen. Shadows taas merkkaa varjoisia kohtia valokuvasta. Kuten esimerkkikuvissa näemme, valotaulut ovat jääneet täysin varjoon. Lisäämällä varjokohtiin valoa, saadaan sieltä esiin ihan eritavalla asioita.

Whites ja Blacks kohdat osoittavat valkoiset ja mustat kohdat kuvasta, ja yleensä säädän ne kuvakohtaisesti niin, että kuva näyttää hyvältä. Toisinsanoen ne kohdat, jotka kuuluvat mustiksi ovat mustia ja ne joiden pitäisi olla valkoisia, on valkoisia.

Claritya on ehkä hiukan vaikea selittää (jos joku osaa paremmin, niin saa mielellään kertoa). Se on vähän kuin Instagramin keskimmäinen nappi ”lux”, eli kuvasta tulee vähän niinkuin terävämpi. Maisemakuvissa tykkään aina lisätä tätä, mutta henkilökuvissa se tuo esimerkiksi ihon virheet ja rypyt esiin todella vahvasti. Clarity samalla syö hiukan värikylläisyyttä, joten mikäli sitä lisää, kannattaa myös lisätä Vibrancea ja Saturaatiota.

Nämä edellämainitut ovat siis todella yksinkertaisia säätöjä, ja kaikkien kuvien muokkaukseen meni yhteensä ehkä minuutti aikaa, sillä tein ensimmäisen kuvan perusteella presetin, jonka käytin sitten muissakin kuvissa. Todella simppeliä, mutta kuvista tuli paljon kivemman näköisiä. Aukesiko kuvienmuokkaus yhtään tämän postauksen avulla?