Siinä missä nuorempana, kun oma elämänpiiri oli kovin pieni ja janosi jatkuvasti uusia jännittäviä kokemuksia, oli selkeää että niitä lähdettiin hakemaan lomalla isoista kaupungeista tai eksoottisista paikoista maailman toiselta puolelta. Iän ja elämäntilanteen muuttumisen myötä olen huomannut, että sitä etsii nykyään ihan toisenlaisia asioita lomaltaan.

Rauhoittumista, luontoa, raitista ilmaa ja ihan vaan olemista. Haaveilen aamu-uinneista, kirjaan syventymisestä ja ulkona syömisestä. Ilman painetta käydä testaamassa se ruokabloggaajan kehuma ravintola, katsomassa kaikki mahdolliset näyttelyt, ravata Google maps käteen kiinni liimattuna omien tähtipaikkojen perässä tai viettää ikimuistoinen baariyö, josta riittää kerrottavaa jälkipolville.

Eilen kun juoksin viimeisien duunijuttujen perässä metroon piritorin huumeratsian läpi selkä hiestä ja otsa tihkusateesta märkänä, totesin olevani niiiiiiin valmis karistamaan kaupungin pölyt hetkeksi jaloistani. Seuraavat päivät saisin onneksi viettää ilman Netflixiä, meikkejä, kaupassakäyntiä, ruuhkia, saasteita, ihmistungoksia, jonottelua ja Kallion ”eläväisiä öitä”.

Varmaan viimeiset 5 vuotta olen haaveillut Lofoottien reissusta, mutta jostain ihmeen syystä se on tuntunut jotenkin, no vaikealta. Enkä edes oikein tiedä miksi. Varmaan sen takia, että tällaista reissua ei ole yksinkertaisesti aiemmin tehnyt. Viime vuonna Annika kuitenkin lähti poikaystävänsä kanssa teltalla ja autolla toteuttamaan tätä, ja reissutarinoita kuunnellessani päätin, että nyt sinne on yksinkertaisesti päästävä.

Viime syksynä kasasin reissukokoonpanon kasaan, ja aloimme suunnittelemaan matkaa ystäväpariskunnan kanssa. Olen ollut jotenkin yllättävän stressaantunut tästä retkestä, kun tämä on niin uutta. Pakkauslista näytti täysin erilaiselta kuin yleensä, ja mukaan on pakattu kaikkea vessapaperista tiskiharjaan ja kirveeseen. Silti koko viikon oli sellainen olo, että olemme unohtaneet jotain oleellista.

Taitamme matkan asuntoautolla, jossa luultavasti myös nukumme kaikki yöt. En tiedä, miten paljon päivitän, vai otanko tämän enemmän loman kannalta, mutta luultavasti ainakin instagramin puolella pääsee seuraamaan fiiliksiä. Nyt kuitenkin nokka kohti pohjoista! Ensimmäisenä etappina meillä on Nallikarin lomakylä Oulussa.

Jos jollain on hyviä vinkkejä Lofooteille, tai jonnekin matkan varrelle, niitä saa ehdottomasti jakaa. Me emme ole lyöneet oikein mitään vielä lukkoon. Ajattelimme Oulun jälkeen suunnata Ruotsin puolelle ja yöpyä siellä seuraava yö, mutta luultavasti enemmän menemme fiiliksen mukaan.

Kävin taannoin läpi vaatekaappiani ja tulin siihen lopputulokseen, että suurin osa rakkaimmista vaatteistani on kierrätettyjä. Joko jonkun vanhoja, sukupolvelta toiselle siirtyneitä, kirppisbongauksia tai vintage-löytöjä. Yleensä myös aina, jos ihastun jonkun muun päällä johonkin tiettyyn vaatteeseen tai asusteeseen, kuulen sen usein olevan kirppikseltä. Olen aiemminkin neuvonut ostamaan vanhoja vaatteita, ihan jo ekologisuuden takia, mutta myös siksi että silloin tulee vähemmän hairahdettua kertakäyttöisiin hetken villityksiin.

Trendejä voi toki seurata ja hyödyntää omassa aarteenmetsästyksessä. Mietin kuitenkin itse aina ennen ostoa, onko tämä pitkäikäinen trendikkyydestään huolimatta? Itsekin suuntasin kirpputorille tänä keväänä kun etsin ylisuurta bleiseriä. Lopulta 3 euron beige miesten puvun takki osottautui todella monikäyttöiseksi, sillä se sattui olemaan poikaystäväni kokoa ja hän lainasi sitä heti eräisiin juhliin. Laadukkaan takin voi varmasti myydä myös eteenpäin jonain päivänä, jos se ei enää palvele omassa vaatekaapissa.

On tärkeää miettiä, millaisilla pienillä teoilla voimme yksilötasolla pienentää hiilidioksidipäästöjä. Ilmastoahdistus tuntuu usein lamaannuttavalta ja päätökset kovin ehdottomilta. Täytyisi luopua kaikesta mukavasta, kuten lihansyönnistä, matkustelusta ja vaatteiden ostamisesta. Mielekkäämpi tapa on kuitenkin miettiä, voisiko niitä omia intohimon kohteita toteuttaa jotenkin kestävämmällä tavalla? Matkustaa junalla, syödä harvemmin laadukkaampaa lihaa ja toteuttaa luovuuttaan pukeutumisen suhteen kierrätetyillä vaatteilla. Omalla kohdallani tämä ei tunnu edes miltään myönnytykseltä, sillä ennen ilmastoahdistustakin kirppiskierrokset olivat lempipuuhaani.

Tori.fi täytti 10 vuotta ja piti sen kunniaksi muotinäytöksen, jossa kaikki vaatteet oli kierrätettyjä. Maryam Razavi stailasi näytöksen, jonka teemana oli juurikin tämän hetken trendit. Oman tyylin ei siis tarvitse olla mitenkään erityisen vintage-henkinen tai boheemi, voidakseen nauttia kirppisostoksista. Maryam oli metsästänyt kaikki vaatteet ja asusteet Torin laajasta tarjonnasta.

Viime vuoden aikana torissa myytiin yli 800 tonnin painosta vaatteita. Suuri osa näistäkin olisi muuten saattanut päätyä jätteeksi.  Malleina oli ammattimallien lisäksi myös Torin käyttäjiä. Näytöksen juonsi iki-ihana Lenita Airisto. Hän kertoi myös jokaisen vaatteen kohdalla siitä maksetun hinnan, joka oli hauska lisä näytökseen. Itselleni nimittäin ne halvat hinnat ovat ehdottomasti yksi osa tätä kirppistavaran viehätystä. Vaikka oma taloudelinen tilanne sallisi kalliimmankin hinnan maksamisen, tulee siitä silti jotenkin parempi fiilis kun onnistuu löytämään jonkun aarteen pienellä summalla.

Omat lempparilookit ovat ehdottomasti tuo ylisuuri bleiseri pyöräilyshortseilla, sekä pitkä klassinen nahkatakki. Tämän tyyppistä projektia olisi hauska päästä itsekin joskus stailaamaan!