TAIVAS + HELVETTI

Tuntuu kuin siitä olisi ihan vähän aikaa. Makasin kotisohvalla Helsingissä nauttien iltapäiväauringon lempeistä säteistä sekä pienestä ja mukavasta krapulasta. Sellaisesta, jossa on epänormaalin luova olo ja sängynpeitto tuntuu erikoisen hyvältä ihoa vasten. Nappasin käsiini Taivas ja helvetti – kirjasarjan kolmannen painoksen, joka kertoo yrittäjyyden sijaan huippu-urheilijoista. 

Luin ensin muutaman sivun, kunnes tarinat veivät niin mennessään, että yhtäkkiä olinkin ahminut melkein koko kirjan yhdeltä istumalta. Olimme tuskailleet viisumiasioiden kanssa ja pohtineet sitä, onko ilmaiseksi tehty harjoittelutyö tässä vaiheessa elämää enää järkevä satsaus uraa ajatellen? Suunta oli vähän epäselvä ja tietynlainen levottomuus varjosti päiviä. 

Kirjaa lukiessani kuitenkin tuntui kuin lamppu olisi syttynyt pääni yllä. Luin siitä, kuinka urheilijat olivat antaneet kaikkensa omille päämäärilleen. Harjoitelleet intohimoisesti päivittäin ja tehneet hurjasti töitä unelmiensa eteen. Silloin mietin ensimmäistä kertaa, jos sitä vain pakkaisi ja lähtisi ja käyttäisikin päivänsä samalla tavalla. Ei lomailuun, eikä toisaalta myöskään hanttihommien tekoon. Omistaisi päivät niille asioille, joista haluaa oppia lisää. 

Imisi itseensä inspiraatiota uusista kulttuureista ja samalla hioisi oimaa ammatillista pätevyyttään juuri niissä asioissa, joissa haluaa kehittyä. Jenkkien jälkeen voisi suunnata Etelä-Amerikkaan ja oppia espanjan kielen. Tuntui, että nyt olen oikean ajatuksen äärellä. Innostuneena kuin pieni lapsi vouhotin tämän suunnitelman ääneen poikaystävälleni, joka innostui ajatuksesta lopulta yhtä paljon. 

Aikamoisen ketjureaktion on tuo opus saanut loppujen lopuksi aikaan. Nyt kun kirjoittelen tätä täältä, tuntuu päätös niin oikealta. Pakkasin mukaani vain yhden kirjan, ja se onkin saman kirjasarjan neljäs versio. Tällä kertaa vuorossa on taas yrittäjät. Olen nyt suurinpiirtein kirjan puolessa välissä ja voin lämpimästi suositella koko kirjasarjaa ihan kaikille. Näistä tarinoista saa ihan hurjasti inspiraatiota, voimaa ja uskallusta omaan elämään. 

Kulttuuri Kirjat

HAISEVA OMAKEHU

Minulla on eräs ystävä, joka on mestari esittelemään ihmisiä toisilleen. Hän valitsee tilanteen mukaan henkilöstä jonkin mielenkiintoisen faktan, jonka hän sanoo nimen yhteydessä. Esimerkiksi ”Niko, tässä on Laura, Laura on muotikuvittaja ja tekee töitä freelancerina moniin ranskalaisiin muotilehtiin.” ”Laura, Niko on asunut monta vuotta Pariisissa ja työskentelee myös luovalla alalla.” Tämän jälkeen henkilöt keksivät heti monta yhteistä asiaa, josta voivat lähteä keskustelemaan. 

Kun ystäväni ensimmäisen kerran esitteli minut jollekin (ja monta kertaa sen jälkeenkin), olin ihan noloissani. Jotenkin suomalaisittain omaa tekemistä tekee aina mieli hiukan vähätellä. ”Elisa kirjoittaa tosi suosittua blogia Cosmon sivuilla. ” noooo ei se nyt niin kauheen suosittu oo… jooo sinne mä jotain kirjoittelen.. Ja hardcore punastelut päälle. Jotenkin on sellainen olo, että äläs nyt liiottele! Ulkomaalaiset tuntuvat taas pystyvän heti ottamaan kunnian omista tekemisistään, ja helposti myös vähän värittämään omia saavutuksiaan. 

Monen asian saa kuulostamaan paremmalta tai huonommalta kuin se todellisuudessa onkaan. Terve itsekehu on kuitenkin joskus ihan hyvästä, esimerkiksi uran kannalta. Paikan saattaa saada paljon epäpätevämpi kilpailija, sillä hän osaa kertoa omasta osaamisestaan itsevarmemmin ja laajemmin. Olen myös huomannut, kuinka monet ystävistäni tekevät ihan samaa vähättelyä. Uuden ihmisen kohdatessa esimerkiksi jokin freelancerinä paljon hommia painava, saattaa sanoa ettei oikeastaan ole missään töissä tällä hetkellä. Hävytöntä itsensä vähättelyä! 

Tästä pitäisi ehdottomasti päästä eroon. Kaveria on helppo kehua, mutta omista saavutuksista pidetään suut supussa. Mitäs mieltä te olette asiasta? 

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit