HIIRIÄ JA KATUTAIDETTA
Lähdimme lauantaipäiväksi Brooklynistä löytyvään Bushwickiin, josta olimme kuulleet paljon hyvää. Se on kuulemma tämän hetken kuumin nuorisoalue, josta löytyy paljon taiteilijoita ja varsinkin katutaidetta. Kävimme hakemassa ystävämme naapuristamme ja hyppäsimme L-junaan. Jäimme pois Jefferson st. pysäkillä ja samantien kun nousimme metrotunnelista, olivat kaikki seinät täynnä toinen toistaan upeampia kuvia.
Suosittelen ehdottomasti käväisemään täällä, mikäli Brooklynin puolella pyörii. Hinnat tuntuvat olevan myös hitusen edullisempia kuin Manhattanilla. Söimme Green Streets Salads-nimisessä paikassa lounaan. Kuudella dollarilla sai ihan huikean salaatin valitsemillaan täytteillä. Löysimme myös todella ison Vintage-kaupan, josta ostin kauan etsimäni farkkutakin 15 dollarilla. Paikan nimi on L Train Vintage. Vierestä löytyy myös Shops at the Loom, jossa on muutama kauppa, gallerioita ja hurmaava kahvila.
Alkuillasta kun tulimme käymään kotona ennen illallista, huomasimme kun yksi hiiri vilisti seinän reunaa pitkin. Ennen kun tulimme tänne mietin, että pahimmat jutut mitä täällä voisi sattua, olisivat hiiret tai rotat asunnossamme. No, nyt ne kummatkin tapahtuivat yhden vuorokauden sisällä. Ja hengissä ollaan edelleen. Kävimme ostamassa ”muutaman” hiirenloukun, ja nyt voin nukkua yöni vähän rauhallisemmin.
Kun etsimme loukuille sopivia paikkoja, löysimme kirjahyllyn alta kaipailemani käsipainot!! Sinne ei olisi välttämättä tullut muuten katsottua. Aina jokaisesta kurjasta jutustakin yleensä seuraa jotain hyvää. Vähän samalla lailla kävi yhtenä päivänä, kun tulimme metrotunnelista maan pinnalle ja huomasimme, että sataa kaatamalla. Meillä ei tietenkään ollut sateenvarjoja, joten päätimme lähteä juoksemaan kotiinpäin, ja mennä ensimmäisen katoksen alle suojaan. Kun löysimme katoksen, huomasimme, että siinä on kauppahalli. Menimme sisälle ja se osoittautukin ihan aarreaitaksi. Paljon kasviksia, kalaa, lihaa ja hinnat paljon edullisemmat kuin Whole Foodsissa. Sinnekään ei olisi tullut eksyttyä ilman rankkasadetta.
Melkein aina siis kaikista jutuista löytyy kääntöpuoli, jos niitä osaa vain etsiä. Turha jäädä murehtimaan asioita, joihin itsellään ei ole vaikutusvaltaa. Tässä kuitenkin kuvasaldoa Bushwickista.
Lupailinkin jo kertoa vähän siitä, miten arki täällä eroaa Suomen arjestani. Kuvailinkin pari päivää sitten Snapchatissä sellaisen A day with me-tyyppisen snäppipäivän. Suurin muutos on varmaan se, että täällä tulee herättyä paljon myöhemmin. Suomessa yleensä kello soi kahdeksalta tai yhdeksältä viimeistään. Täällä saatetaan herätä vasta yhdeltätoista. Ihan aamulla täällä on todella autiota kaduilla ja tuntuu melkein aavekaupungilta. 
