Julistin täällä kovaan ääneen pari viikkoa sitten, että aion alkaa kävellä enemmän. Ja tämä hyötyliikuntahaasteeni on todella toiminut. Kun katsoo puhelimesta päivän askeltilannetta, joutuu välillä lähteä tallustelemaan pienelle lenkille vielä illan suussa. Sellaisina päivinä, kun on keskustassa hoidettavia asioita, tulee tavoite suht helposti täyteen. Muina päivinä olen iskenyt äänikirjan korville ja painellut parin tunnin kävelylenkille. Se on ollut aivan IHANAA.

Pienestä sitä ihminen tulee iloiseksi, mutta kävelyltä palaan kyllä aina vielä paremmalla tuulella kuin sinne lähtiessä. Tämä kevään aurinko on tuonut oman ihanan lisämausteensa kävelyihin ja tuntuu että sydän meinaa pakahtua jokaisesta valonsäteestä, minkä tunnen kasvoillani. Muistelin juuri aamulla, miten harmittelin vuosi sitten Kallion huonoja ulkoilumahdollisuuksia ja nyt se tuntuu vähän hassulta. Täällähän on vaikka kuinka kivoja vaihtoehtoja ulkoiluun ja kaupunkiinkin pääsee todella erilaisia reittejä. Pääasiassa olen sahannut Töölönlahtea ja Tokoinrantaa ympäri, mutta vielä ne eivät kyllästytä.

Olen myös lukenut kirjoja, tuijotellut auringonlaskuja ikkunalaudalta, katsonut Temppareita vaikka uhosin etten siihen lähde, korkannut jäätelökauden, hipsinyt rantasandaaleissa naapuriin Saralle juomaan aamukahvia ja välillä hän on tullut tänne ja tuonut valmiiksi tehdyn aamupalan mukanaan, olen fiilistellyt kesän karavaanireissua ja festareita, suunnitellut vieväni talvitakit kellariin sitä kuitenkaan vielä tekemättä, vienyt kynttilänjalat pois ja tuonut tilalle leikkokukkia, laulanut suihkussa ja katsonut Girlsiä.

Ihanaa viikonloppua!

Kuvat: Sara Vanninen 

Poikaystäväni on pitkällä työmatkalla ja olen oikeastaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ollut yksin kotona. Tänä aikana on moni asia tullut vähän yllätyksenä itselleni. Ensinnäkin se, kuinka reppanaksi tunsin itseni ennen kun poikaystäväni lähti. Koen olevani hyvin itsenäinen ja nauttivani omasta ajastani, mutta yhtäkkiä tunsinkin itseni aivan riippuvaiseksi toisesta.

Loppujen lopuksi olen viihtynyt todella hyvin yksin. Olen huomannut, että tulee oltua paljon aktiivisempi yksin asuessa. Olen käynyt saunomassa kulttuurisaunassa, treffaillut ystäviä arki-iltoina, kutsunut Saran yökylään, käynyt joka tiistai katsomassa Bachelorin porukalla, ja pitänyt ex tempore illanistujaisia kotona.

Asia, joka kuitenkin tuli täytenä yllätyksenä oli se, kuinka siistinä asunto on pysynyt kun on elellyt yksin. Poikaystäväni ja minun siivouskäsitykset nimittäin eroavat toisistaan huomattavasti, ja nimenomaan niin päin että hän on paljon pedantimpi tällaisissa asioissa. Kuvittelinkin siis etukäteen että asunto muistuttaa varmaan kaatopaikkaa ensimmäisten yksin elettyjen päivien jälkeen. Kuitenkin se on ollut koko ajan ihan tiptop, jopa paljon siistimpi kuin yhteiselossa. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että omia sotkuja on kivempi siivoa ja se tulee tehtyä heti. Pesin jopa ikkunat ensimmäistä kertaa tässä asunnossa.

Äitini kysyi, onko minulla jotain kummallisia juttuja, joita olen tehnyt nyt. Hänellä oli ainakin omat rutiininsa, joita teki aina miehensä ollessa työmatkalla. Ja onhan minulla muutamia. Ensimmäiseksi järjestin hiukan paikkoja uudelleen täksi ajaksi. Toinen sivupöydistä meni peikonlehden alle ja se siirtyi taulurivistön alta parempaan paikkaan. Lukulistalla olevat kirjat menivät ikkunalaudalle ja sähköhammasharja sellaiseen paikkaan mistä yllän ottamaan sen paremmin.

Olen tehnyt kaikkia sellaisia ruokia, joista poikaystäväni ei niin välitä ja korvannut Oltermannin sellaisella vahvemmalla Ritari-juustolla. Ostin myös sellaista hammastahnaa, jota poikaystävä ei suostuisi käyttämään ja kaikista tummapaahtoisinta kahvia. Stereoissa on puolestaan pauhannut räppi ja Netflixistä olen katsonut kaikki mihin poikaystävä ei lähtisi mukaan. Pimennysverhot olen jättänyt laskematta ja olen herännyt paljon virkeämpänä aamuisin luonnonvaloon.

Kuvittelin myös, että unirytmini menisi aivan sekaisin yksin elellessä, sillä olen luontaisesti yökukkuja. Luultavasti kuitenkin se, että olen herännyt luonnonvaloon aamuisin, on myös ajanut sänkyyn iltaisin hyvissä ajoin.

Yksi asia, mikä ei nyt kamalasti yllättänyt, oli etten pysty edelleenkään tyhjentämään jääkaappia pilaantuneista ruoista. Meillä tulee tosi vähän ruokahävikkiä, joten tämä ei ole kovin yleinen ongelma. Nyt poikaystävällä oli kuitenkin jäänyt herneitä kelmutettuun kulhoon. Ja nyt 3 viikkoa myöhemmin ne on edelleen siellä. Toinen, mikä on saanut yökkäysrefleksit päälle on keittiön lavuaarin siivilän puhdistus.

Onko teillä jotain sellaisia asioita, joita teette vain ollessanne yksin kotona?