Monilla on pienestä lähtien ollut sääntönä, että lautanen on pakko syödä tyhjäksi.
Omassa perheessäni tällaista ei ollut, ja olenkin siitä edelleen todella kiitollinen. Äitini tapasi sanoa ”jätteet eivät kuulu vyötärölle”, mikä on aivan totta. Omassa taloudessani saatan myös laittaa säilöön todella pieniäkin määriä ruokaa, jos joltain ruokakerralta jää ja syön sen seuraavana päivänä (en oikeastaan ikinä heitä ruokaa roskiin). Monissa perheissä oikein kehotetaan että ”täällä on vähän vaan, kyllä joku nyt syö tämän loppuun”. Näissä perheissä usein isä joutuu biojäteastian rooliin.

Jos nykyään menen ravintolaan syömään, jossa annokset ovat hirveän suuret, ei minulla ole vaikeuksia jättää lautaselle ruokaa. Monien mielestä tämä on kuitenkin kamalaa ruoan tuhlausta. Onhan se niinkin, mutta mielestäni se ei auta asiaa, että minä saan itselleni huonon olon.

Tässä vaiheessa yleensä kauhistellaan nälänhätää, ja sitä että minun ruokani menee roskikseen. Se onkin kamalaa. Toivoisin että ravintoloissa tehtäisiin sen kokoisia annoksia, joista ei tule ähky. Mietitään asiaa kuitenkin tältä kannalta: kuinka se parantaa nälänhädän, että minä syön lautaseni tyhjäksi? Yleensä jätän esimerkiksi riisin syömättä ja keskityn oleelliseen.

Olen joutunut kuitenkin opettelemaan itsekin annoskokoja uudestaan. Koska syön nykyään niin monta kertaa päivässä, ei yksinkertaisesti voi syödä yhdellä kerralla kovinkaan paljoa. Tätä voi harjoitella hyvin kellon kanssa, ja siihen tottuu yllättävän nopeasti. Laita puhelimesi kello hälyttämään 3-4 tunnin välein. Jos sinun ei tee mieli syödä kellon näyttämänä aikana, olet todennäköisesti syönyt liikaa edellisellä kerralla, tai jos sinulla tulee kova nälkä ennen kuin olisi tarkoitus syödä, olet syönyt liian vähän.

En tarkoita, että se tarvitsisi tehdä aina minuutilleen ja koko loppuelämän. Nopeasti keho alkaa tottua tähän rytmiin, jonka jälkeen ei tarvitse kelloa tuijotellakaan.

Hyötyjä kellottamisesta:

• Verensokeri pysyy tasaisena
• vältyt kiukuttelu-/heikoituskohtauksilta
• vatsa ei turpoa
• et väsy ruokailun jälkeen
• olet koko päivän energisempi.

Olen myös huomannut, että niinä päivinä jolloin en saa syötyä syystä tai toisesta montaa kertaa, tulee iltaisin ahmittua kamalia määriä kaikkea. Tässä jo monta hyvää syytä syödä pienempiä annoksia. Oma elämänlaatuni on parempi kun syön usein päivässä ja pienempiä annoksia. Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että olen ihan kamala kun olen nälkäinen. Tätä en ole juuri koskaan nälkäinen 🙂 

Ennen minulla tosiaan kävi aina ruokailun jälkeen niin, että maha turposi kamalasti. Nyt maha pysyy litteänä läpi vuorokauden. Ja kun vatsalaukkusi tottuu pienempiin annoskokoihin, ei herkkujakaan tarvitse syödä kuin vähän saadakseen makeudennälän taltutettua. Ainakin minulla tämä on toiminut! Kunnon sixpackin saamiseen täytyy tehdä toki paljon muutakin, mutta mielestäni tämä ruokajuttu on niistä tärkein.

Koulun kanssa on ollut hiukan kiire tällä viikolla, kun olen töissä kaikki ne päivät, jolloin meidän tulisi työskennellä itsenäisesti. Juttuaiheita on ollut vaikea keksiä, kun kaikki ajatukset pyörivät suunnittelutehtävän ympärillä. Sen takia ajattelinkin kertoa hiukan koulustani. Jos ala vaatteiden tai muodin parissa ei kiinnosta, voit suosiolla skipata tämän postauksen. Opiskelen Metropolian ammattikorkeakoulussa vestonomiksi, joka on siis vaatetusalan tutkinto. Opinnot jakautuvat kolmeen osaan: suunnitteluun, kaavoitukseen ja vaatetusalan kaupalliseen puoleen.

Koulutusohjelmaan haetaan pääsykokeella, jota edeltää ennakkotehtävät. Tehtävät tulevat nettiin muistaakseni joskus alkuvuodesta ja niitä on 3. Niissä katsotaan kykyä hahmottaa muotoja ja visuaalista ilmaisukykyä. Ennakkotehtävien perusteella valitaan henkilöt, jotka jatkavat pääsykokeisiin. Pääsykokeet kestävät kaksi päivää ja niihin kuului ainakin meillä haastattelu, mallinuken päälle muotoilua, helppo matematiikan koe ja suunnittelutehtävä.

Itse koulu taas on todella monipuolista. Ensimmäiset vuodet olivat itselleni mieluisimpia, kun oli niin paljon luovia aineita. Harjoittelimme eri esitystekniikoita muotipiirustukseen ja vartalon plastisuutta elävän mallin piirustuskurssilla. Itseäni jännitti se, joudunko ompelemaan paljon. Olen nimittäin edelleen aivan surkea ompelukoneiden kanssa. Lopulta ompelua ei ole ihan hirveästi jos ottaa vain pakolliset kurssit.

Kurssitarjonta on melko laaja aina muotivalokuvauksesta visuaaliseen markkinointiin tai erityisvartalon kaavoitukseen. Luokkakoko on kuitenkin niin pieni, että aina niitä kursseja joihin haluaisit, ei järjestetä koska ei riitä tarpeeksi porukkaa. Itse olen pyrkinyt valitsemaan mahdollisimman paljon suunnittelua ja kaupallisia kursseja sen tueksi. 

Tänä vuonna meillä on varmaankin koko kouluhistoriani kivoin kurssi, kansainvälinen messukäytäntö. Meillä on yhteistyöyritys, jolle minä ja 7 muuta suunnittelijaa suunnittelemme lastenvaatemalliston. Lähdemme syyskuussa Pariisiin Première Vision-messuille ostamaan kankaita mallistoa varten. Olen todella innoissani koko matkasta ja projektista. Lastenvaatteet ovat minulle melko vieraita, mutta se tekee prosessista vieläkin kiinnostavamman. Alkuviikosta pitäisi olla 20 luonnosta avattavista ylöosista, joten tämä viikonloppu menee luultavasti kynä kädessä. 

Jos jäi jokin asia mietityttämään, vastailen mielelläni kysymyksiin!