LEMPIPAIKALLA
Meidän kodin lähellä on eräs kallio, josta avautuu esteetön näkymä merelle. Aurinko laskee suoraan eteen ja paikassa on mielestäni jotain maagista. Viime keskiviikkona päätimme jättää puhelimet kotiin ja painella tälle lempipaikalle katsomaan auringonlaskua. Mukaan pakattiin vain eväät, koska ruoka maistuu paljon paremmalta ulkona.
Oli yksi kesän parhaista illoista, vaikka ei oikeastaan tehty mitään sen kummallisempaa. Minun on välillä vaikea olla tekemättä mitään. Tarvitsen vähintään jotain musiikkia, jota kuunnella. Tuolla auringonlaskua katsellessa, kalliolla makoillessa ei kuitenkaan tarvinnut mitään sen kummempaa. Oli ihanaa ottaa edes pieni irtiotto omasta puhelimestaan, sosiaalisesta mediasta ja tietää että on hetken tavoittamattomissa. Keskusteluihinkin on ihan erilaista uppoutua, kun muita ihmisiä ei ole mailla halmeilla tai puhelimen viestiääniä keskeyttämässä ajatuksia.
Nautitaan nyt täysin rinnoin näistä lämpimistä säistä, pimenevistä illoista ja vuoden ehdottomasti romanttisimmasta ajasta. Nyt on juuri se hetki, kun voi kaivaa tuikut viime talven jäljiltä ja tehdä parvekkeelle niistä ihana kynttilämeri. Voi istuskella yömyöhään siinä ulkosalla ja korkata taas pitkästä aikaa punkkupullo. Voi vaihtaa letkeät kesäbiisit tunnelmallisiin blues-kappaleisiin. Voi miettiä kulunutta kesää lämmöllä ja virittäytyä jo kaikkeen mukavaan, mitä syksy tuo tullessaan.
