Asukuva haaste jatkuu. Tällä kertaa ajattelin hiukan höpötellä omasta tyylistäni ja suhtautumisesta vaatteisiin. Olen oikeastaan pienestä lähtien ollut todella varma siitä, minkälaisista vaatteista pidän. Seuraan toki trendejä, mutta pyrin ostamaan sellaisia vaatteita, mitä ei ihan jokaisella vastaantulijalla ole. Minun on vaikea ostaa ns. perusvaatteita, vaikka ne olisivatkin paljon monikäyttöisempiä. Oma huomioni kiinnittyy aina sellaisiin vaatteisiin, missä on joku juju.

Minulla on ollut monia identiteettikriisejä pukeutumisen suhteen, kun olen yrittänyt kategorisoida omaa tyyliäni. Ei se oikein mahdu mihinkään lokeroon ja nykyään olenkin sitä mieltä, että hyvä niin. Tiedän saman tien, jos pidän jostain vaatteesta, oli se sitten mitä tyyliä vain. Pukeutuminen on minulle keino näyttää kuka olen ja yksilöllisyyden kaipuussani en halua sekoittua massaan. Jatkoin muutamaa tyyliin liittyvää lausetta. 

Itsevarmimmaksi tunnen itseni korkeissa koroissa ja mustassa värissä.

En koskaan pukisi tarrasandaaleja

Luottoasuni on tummanharmaat pillifarkut, bändipaita, korot ja nahkatakki

Ihailen tyylejä, joissa uskalletaan ottaa riskejä, eikä välitetä muiden mielipiteistä

Kun lähden ulos, puen mieluiten selästä avoimen mekon ja piikkarit

Ensitreffeille pukisin farkut, löysän topin, korot ja punaiset huulet

Asukriisin selätän laittamalla musiikin täysille ja virittäytymällä sen avulla oikeaan fiilikseen

En melkein ikinä käytä rintaliivejä

Hankin vaatteeni yleensä ulkomailta

Parhaat vaatelöydöt olen tehnyt kirppiksiltä

Tässä ylläolevassa asussa viiletin eilen töistä suoraan mummin 80-vuotis synttäreille. Mikä siinä on ehkä kummallista, on että paita ja hame ovat tismalleen samaa kangasta, mutta ostettu eri liikkeistä. Toinen on ostettu vuotta aikaisemmin Lontoosta ja toinen myöhemmin Tukholmasta. Hame on oikeastaan midi-mittainen, eli polvien alapuolelle asti, mutta näin lämpimällä säällä rullasin sitä reippaasti vyötäröstä. Laukku on Rebekka Minkoffin, jonka bongasin Nycissä hyvästä alennuksesta. Tänään sitten Flow-festareille, siellä saa taas inspiroitua upeista tyyleistä!

Töissä ollessani törmäsin Olivia Palermon sivuilla tällaiseen 30 days 30 outfits- sarjaan, jossa Olivia on kuvannut kotonaan yhden kuukauden aikana kaikki asut. Koska en ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvailtua omia asuja ajattelin ottaa tällaisen hiukan helpomman, 7 päivää 7 asua haasteen itselleni. Asukuvat eivät tule olemaan editorial-luokkaa, vaan pääosassa on se että vaatteet näkyy. Palataan vähän niin kuin muotiblogien alkulähteelle.

Itse luen mielelläni sellaisia muotiblogeja, joiden kirjoittajat yhdistelevät ennakkoluulottomasti asuja ja saavat ihan tavalliset vaatekappaleet näyttämään mielenkiintoisilta puettuna uudella tavalla. Kartan niitä, joissa juostaan jokaisen trendin perässä. Minun mielestäni on hienoa, kun jollain on täysin omaleimainen tyyli. Luen blogeja lähtökohtaisesti juuri sen takia, että löytäisin omasta vaatekaapista jotain yhdistelmiä, mitä en olisi itse keksinyt. Todella monet asut voi varioida jo löytyvistä vaatteista tai tuunailla vanhoja tähän päivään.

Tässä ensimmäisessä kuvassa minulla on 90-luvun DKNY:n mekko, jonka olen ostanut itsepalvelukirppikseltä. Se on kaikessa minimalistisuudessaan yksi lempivaatteistani. Asustamalla sen eri tavalla, siitä on todella moneksi. Tällä kertaa sen seurana oli Kurt Geigerin bootsit, Urban Outfittersin clutch ja hapsunahkatakki. 

Sininen tukka on tuonut oman haasteensa pukeutumiseen, mutta kokomustalla ei voi epäonnistua. 

Kuvat: Iina