Pohdimme ystäväni kanssa eräänä päivänä kehun voimaa ja sitä kuinka hyvä fiilis sen antamisesta saa. Jostain syystä minun on todella vaikea kehua tuntematonta ihmistä. Tai korjaan, kehun paljon ihmisiä, mutta niiden selän takana. ”Olipa tuolla ihana tyyli / Vitsit miten positiivinen tyyppi, tuli tosi hyvälle tuulelle/ Olipa fiksu pointti se, mitä hän sanoi aiemmin” Miksi, oi miksi en sano näitä asioita niille ihmisille suoraan? Kukaan tuskin ainakaan mieltään olisi näistä pahoittanut. Ulkomailla sanainen arkkuni aukeaa vähän väliä, koska englanniksi kehut tulevat jostain syystä luontevammin. No, päätin siinä keskustellessani sitten että tästä eteenpäin pyrin kehumaan yhtä tuntematonta päivässä. Ystäväni otti myös haasteen vastaan. Pohdimme, että tulee varmasti kiinnitettyä entistä enemmän huomiota pieniin positiivisiin juttuihin näin. Pari päivää myöhemmin tunnustin, etten ole vielä kehunut ketään. Jostain syystä kynnys tuntui ylitsepääsemättömän isolta. En missään nimessä ole ujo, tai pelkää sosiaalisia tilanteita, mutta joku siinä vain on mikä on jännittänyt. Ystäväni tietysti oli pitänyt lupauksensa ja ekstroverttinä koki sen myös kovin luonnolliseksi itselleen. 

No, aika monta viikkoa siinä menikin sitten, mutta toissapäivänä sain vihdoin suuni auki! Olin tulossa lounaalta Factorystä ja astuin hissistä ulos kun sisään oli tulossa suloinen tyttö ihan mielettömän hienoilla aurinkolaseilla. Siinä sitten aukaisin vain suuni ja kehuin laseja. Tytön reaktio oli niin ihana, kun hän kovasti kiitteli ja hymyili.

Ja oma oloni oli vielä parempi. Sain vihdoin kehutilini auki ja siitä tuli niiiin sairaan hyvä fiilis. Pieni asia, suuri hymy ja hyvä mieli loppupäivälle. Nyt kehoitankin kaikkia muitakin tarttumaan tähän haasteeseen. Levitetään sitä hyvää mieltä ympärillemme, eikä unohdeta tietenkään läheisten kehumista. Ehkä teillä ei mene ihan näin kauaa, että saatte suunne auki.