Ajattelin, että lapsen syntymän jälkeen haluan varmaan pian tulla päivittelemään ajatuksia blogin puolelle. Tämä kun on toiminut vähän sellaisena päiväkirjanakin menneinä vuosina. Ja näin ison elämänmullistuksen kohdalla varmasti haluaa hiukan jäsennellä ajatuksiaan myös kirjoitettuun muotoon.

Kuitenkin yhtäkkiä 4 viikkoa on hujahtanut tuosta noin vaan, eikä blogia ole tullut edes ajatelleeksi avata. Instagramin puolella olenkin päivitellyt uutta arkea, mutta kaikki eivät välttämättä minua siellä seuraa. On ollut ihanaa, että ensimmäisen kerran varmaan blogin historiassa, ei ole ollut painetta päivittää mitään. Olenkin keskittynyt oleelliseen, eli ihmettelemään tätä hurjaa vauhtia kasvavaa tyyppiä.

Tyttäremme syntyi siis sunnuntaina 20.12.2020. Minulla oli koko raskauden sellainen olo, että hän ei tule viihtymään kohdussa suunniteltuun sektiopäivään asti (joka olisi ollut 22.12.). Ja niinhän siinä sitten kävikin. Sektio oli todella onnistunut kokemus ja siitä jäi pelkästään positiivisia muistoja. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli sellaista tunteiden vuoristorataa, että murrosikä kalpenee vertailussa.

Jännitin paljon sitä, syttyykö se rakkaus omaa lasta kohtaan ja miten vahvasti? Pelkoni oli kuitenkin turha, sillä siinä kävi niin, että ensimmäisen parkaisun kuultuani aloin itkemään kun tajusin kuinka paljon rakkautta tuota tyyppiä kohtaan onkaan. Tässä vaiheessa en ollut vielä edes nähnyt häntä. Päivien edetessä omat fiilikset ovat vain voimistuneet.

Kuitenkin hormonit aiheuttivat myös aikamoisen baby bluesin, ja itkeskelin pari viikkoa melkein joka ilta. Onneksi nämä kurjat fiilikset väistyivät aikalailla tasan kahden viikon kohdalla ja sen jälkeen onkin ollut paljon helpompaa.

Vieläkin oma vanhemmuus on hiukan epävarmaa ja sitä jännittää monia juttuja, mutta kokoajan tämä muuttuu helpommaksi. Enää ei sydän nyrjähdä jokaisen itkun kohdalla, sillä tietää että niille on yleensä joku looginen syy.

Äitiys on sellainen rooli, mitä en jostain syystä ole ikinä osannut nähdä itselläni. Kirjoitin kaikesta, mikä vanhemmuudessa pelottaa kesällä. Nyt kun takana on kuukausi vanhemmuutta, en vielä oikein tottunut ajatukseen siitä että olen äiti. Samalla rakastan juuri sitä maailman eniten ja kaikki ne pelot joita kesällä pyörittelin päässäni, ovat väistyneet. Toki myös miljoona uutta pelkoa on tullut kuvioihin, mutta se kuuluu asiaan.

Me tulemme varmasti tekemään paljon virheitä vanhempina, mutta nyt jo tiedän että rakkautta ja läheisyyttä ei tästä kodista tule puuttumaan. Ja tuntuu, että se on oikeastaan kaikkein tärkeintä.

Vauvanhuone/työhuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Toki kaikkea pientä fiksausta vielä pitää tehdä, mutta enää ei olisi katastrofi, mikäli synnytys käynnistyisikin. Ajattelimme pitää nyt parin viikon mittaisen karanteenin ennen vauvan syntymää, joten tarvittavat hankinnat pitää sitten ehkä tilata netistä. Ainakin jonkinlainen vaipanvaihtoalusta pitäisi järjestää ja ostaa lisää harsoja.

Kyselinkin vaipanvaihtoalustaan vinkkejä instagramin puolella aiemmin, kun meillä ei mahdu kylpyhuoneeseen sitä, eikä ole oikein mitään niin suurta lipastoakaan. Ainoa vaihtoehto oikeastaan on tuo kuvissakin näkyvä senkki, mikä puolestaan ei ole kovin syvä joten siihen pitäisi melkein laittaa alusta sivuttain. Sekään ei taas ole ergonomian kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

Pinnasänky on pyöreä, joten senkään päällelaitettavat vaihtoehdot eivät oikein toimi. Mietin myös, että leikkaisi vaahtomuovista vaan pienemmän alustan joka mahtuisi kylppäriin, mutta toisaalta tila on niin pieni ettei siihen kyllä kauaa mahdu kukaan pötköttelemään.

Jotkut vinkkailivat taitettavasta hoitopöydästä, minkä saa laitettua sitten piiloon tarvittaessa. En kuitenkaan haluaisi ostaa mitään noin isoa tavaraa vain muutaman kuukauden takia (oletan että myöhemmin vaippoja voi sitten vaihtaa ihan maassakin).

Tässä kuitenkin muutamat kuvat tämänhetkisestä tilanteesta. Kirjoituspöytä löytyi tori.fistä, ja kävin ostamaan laatikkoon samanlaisen nupin kuin vitriinissä ja senkissä. Maalaamme sen vielä saman sävyiseksi (kuulemma Ikean asiakaspalvelusta saa pyydettyä värikoodin). Jossain vaiheessa myös toisen senkin päälle tulee toinen vitriini, niin saamme säilytystilaa lisää esimerkiksi viinilaseille (joita tällä hetkellä ei ole).

Vanhan asuntomme tauluhyllyt pääsivät seinälle viikonloppuna ja printtejä voi ostaa jossain vaiheessa lisää vanhojen tilalle jos haluaa vaihtaa ilmettä enemmän lapsenhuonemaiseksi. Halusin, että valaistus on todella kodikas, sillä ikkunaa ei ole. Löysin vanhan valoketjun, joka oli edellisen asunnon aikana poissa käytöstä ja se löysi ainakin nyt väliaikaisen paikkansa tauluhyllyltä.

Senkistä löytyy nämä Ikean skubb-säilytyslaatikot, joista ystäväni vinkkasi aikoinaan. Näihin saa todella näppärästi organisoitua oikeastaan mitä vain. Vauvanvaatteiden kohdalla olen järjestänyt ne käyttötarkoituksen mukaan ja merkkannut koottain. En laittanut kokolappujen mukaan, vaan vertasin vaatteita silmämääräisesti toisiinsa ja laitoin ne oman arvion perusteella oikeisiin bokseihin.

Pinnasänky on jo vauvahuoneessa, enkä tiedä vielä tuleeko vauva nukkumaan siinä vai kehdossa, joka on nyt makuuhuoneessamme. Ainakin alkuun vauva nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, mutta pinnasängyssä on pyörät, joten sitäkin on helppo liikutella huoneesta toiseen. Unipesää emme varmaan pidä sängyssä yöllä, mutta se on kiva päivällä esimerkiksi sohvalla tai sängyllä.

Vaipanvaihtopisteen vierestä löytyy nyt vaippoja, minicare voidetta, 99% vettä olevia kosteuspyyhkeitä, vaippaihottuma sprayta, ja muutama harso. Tuota koria on sitten helppo liikutella myös huoneesta toiseen.

Vauvanhuoneeseen tuli myös kitarat, sillä niille ei ollut muutakaan paikkaa. Akustiselle pitänee vielä löytää joku stabiilimpi paikka. Saimme myös pikkuiselle oman vaaterekin Bedesignilta, ja se on ihan älyttömän söpö. Pienet samettiset henkarit ostimme Clasulta.

Sen kummempia sisustushankintoja emme ole tehneet, sillä en koe että hän vielä pitkään aikaan ymmärtäisi niiden päälle. Jossain vaiheessa kun hän alkaa olla vähän isompi, vaihdamme varmasti meidän makuuhuoneen tänne ja hän saa ikkunallisen huoneen. Siinä vaiheessa on sitten mahdollista päivittää vähän sisustustakin enemmän lapsen makuun.

Ja tietysti loppuun vielä ennen ja jälkeen kuvat. Tässä oli alunperin tuollainen syvennys vaatehuoneen vieressä. Siihen tuli toinen seinä ja minun vaatehuoneeni. Perällä on vielä kolmas komero joka toimii tällä hetkellä esimerkiksi takkien, pelien, kausivaatteiden, työkalujen, siivousvälineiden ja muun vastaavan säilytystarkoituksessa.