Juttelin eilen uuden tuttavan kanssa, joka kysyi: ”Mikä on sinun suurin unelmasi? Mikä sinusta tulee isona”. En osannut vastata tähän ja se jäi häiritsemään. Olen nimittäin yksi niistä hulluista joka uskoo, että saamme ne asiat mitä haluamme. Sen takia tuntuu pelottavalta, ettei ole tiettyä päämäärää mitä kohti on menossa. Silloin saattaakin käydä niin, että jää harhailemaan paikalleen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, odottaen jotain maagista heräämistä. Saattaa olla ettei sitä tule koskaan. Toki minulla on monia lähitulevaisuuden haaveita, mutta uran kannalta en osaa nimetä yhtä päämäärää, mitä kohti etenen.Jatkoin illalla keskustelua samasta aiheesta ystäväni kanssa drinkin äärellä. Puhuimme paljon myös siitä, kuinka erottaa omat haaveet ja unelmat ympärillä olevien ihmisten päämääristä ja lähipiirin ennakko-odotuksista. Havittelenko jotain työpaikkaa tai asemaa sen takia, että se vain kuulostaa hyvältä ja tiedän sillä olevan painoarvoa cv-merkintänä? Vai onko tämä kyseinen paikka se, mitä oikeasti haluan tehdä, jos se riisuttaisiin kaikesta mediaseksikkyydestään? Ajattelin uudenvuodenlupauksena määritellä itselleni muutaman konkreettisen tavoitteen. Aion harkita tarkkaan, mitkä asiat koen saavuttamisen arvoisiksi, koska todella uskon niiden toteutuvan. 

Historia on myös opettanut, että unelmat suurenevat aina edellisten toteuduttua. En usko siis siihen, että jonkun päämäärään saavuttaessa, tulee tyhjä olo siitä ettei enää ole mitään tavoittelemisen arvoista elämässä. Aina tulee uusia, hiukan kunnianhimoisempia juttuja joista alkaa unelmoida. Voisimme toki heti tähdätä kaikkein korkeimmalle, mutta usein emme vain osaa.
 
Muistan kun työskentelin 7 vuotta sitten vaatekaupassa ja mietin kuinka hienoa olisi joskus olla myymäläpäällikkö. Mitenkään sitä unelmaa väheksymättä, se tuntuu nyt jokseenkin huvittavalta. Se oli nimittäin silloin hienointa, mitä osasin ajatella. 
 

Katselin myös viime tammikuussa tekemääni aarrekarttaa ja mietin että ”eikö minulla ole ollut yhtään kunnianhimoisempia unelmia vuosi sitten?”. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Ne ovat vain toteutuneet, jonka takia olen alkanut haaveilla yhä suuremmista asioista. 

Pelkkä pilvilinnoissa eläminen tuskin kuitenkaan vie ketään kovin pitkälle. Kun päämäärä on selvillä, tulee joka päivä tehtyä pieniä tekoja sen saavuttamiseksi. Jari Sarasvuo sanoi kesällä valmennuksessaan: ”unelmoikaa lapio kädessä”. Se on jäänyt hyvin mieleeni ja pyrin pitämään sen mielessä joka päivä. Se on se pieni ääni päässäni, joka saa liikkeelle, tsemppaa lähtemään uusiin juttuihin ennakkoluulottomasti mukaan ja kehoittaa jatkuvasti kehittymään ammatillisesti. Toivottavasti mahdollisimman moni teistäkin lähtee mukaan tähän uudenvuodenlupaukseeni. Mieti tarkasti, minkälaisia asioita elämältäsi haluat? Tee niistä lista. Kun asiat kirjaa ylös, tulee niistä jollain tapaa konkreettisempia. Mieti haaveet myös mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Esim. älä kirjoita ”haaveena on työskennellä jossain vaiheessa ulkomailla” mieti sen sijaan, missä maassa/kaupungissa haluat olla töissä, mitä haluat siellä tehdä ja milloin haluat sen tapahtuvan? Kirjoita vaikkapa ”työskentelen kahden vuoden sisään Berliinissä taidegalleriassa”. Nyt sinun on helpompi edetä unelmaasi kohti, kun se on tarkemmin määritelty. 

Rohkaiskaa myös lähipiiriänne tavoittelemaan omia unelmiaan, äläkä koskaan väheksy kenenkään haaveita. Älä myöskään anna muiden latistaa sinun omia unelmiasi, vaan kerää ympärillesi ihmisiä jotka uskovat sinuun ja kannustavat sinua kurkottamaan vähän korkeammalle kuin itse uskaltaisit. 

Ystäväni sanoi tänään minulle aivan ihanasti :”Elisa sä inspiroit mua olemaan rohkea”. Se oli niin ihanasti sanottu, että se jätti pysyvän hymyn kasvoilleni. 

Kuvista kiitokset Ainolle.