Huuh mikä yö takana. Lydia tekee ensimmäisiä hampaita ja ollaan koko porukka nukuttu jo useampi yö melko katkonaisesti.

Mitä tehdä ystävänpäivänä?

Punaviini vai valkoviini? Laukku vai reppu? Kaupunkiloma vai rantaloma?

Lydialla on ikää kohta yhdeksän kuukautta (apua, en kestä) ja ollaan päästy nyt kunnolla vauhtiin sormiruokailun kanssa. Vielä kuukausi tai pari sitten hänen taitonsa eivät vielä vaikuttaneet ihan riittäviltä sormiruokailuun, mutta nyt kehitystä on tapahtunut ihan hurjasti!

Miksi Frendeissä ei koskaan pidetä ovia lukittuina tai miksi Chandlerin vitsit ei naurata ketään?

Mulla on äitiyslomaa jäljellä enää kuukauden päivät. Sen jälkeen jään hoitovapaalle ja tilille kilahtaa reilut 300 euroa kuussa kotihoidontukea ja vajaan satasen verran lapsilisää. Arjessa hoitovapaalle jääminen tulee näkymään eniten juurikin raha-asioissa.

Tämän vuoden ajan aion jakaa blogissa yhden realistisen arkikuvan jokaiselta kuukaudelta. Tammikuussa meidän arki on ollut aika kiireistä. Mulla on ollut hommaa autokoulussa, podcastin tekemisessä ja blogin parissa.

Palataanpa ajassa kymmenen vuotta taaksepäin. Tammikuussa 2010 olin 18-vuotias lukiolainen ja asuin yksiössä Oulun Alppilassa. Edessä olivat penkkarit, abiristeily ja ylioppilaskirjoitukset. Mitä haluaisin sanoa tuolle 18-vuotiaalle nuorelle naiselle?

Äitiys. Tähän astisen elämäni vaativin rooli. Kaikista elämäni rooleista se merkittävin ja minua eniten määrittelevin rooli – niin itseni kuin muidenkin silmissä.

Niin kauan kuin muistan, oon aina rakastanut kaikkea makeaa. Lapsena mulla ei ollut karkkipäivää, ja silloin totun siihen että herkkuja ja kaikkea hyvää voi syödä vähän väliä. Tykkään kaikesta makeasta: jäätelöstä, karkeista, kakuista… suklaa on mun suurinta herkkua kaikessa muodossaan.