TAVALLINEN TYYPPI JA TUNTEET SOME-FEEDIN TAKANA
Välivuonna-blogin Anna kirjoitti vähän aikaa sitten mielenkiintoisen postauksen Tavallinen – Uusi trendi ja haastoi muitakin bloggaajia jakamaan ajatuksia tavallisesta, aidosta elämästä ja sen tuomista haasteista, täydellisen elämän tavoittelusta ja somen luomista paineista.
Kirjoitin maaliskuussa Elämää somelinssin läpi-postauksen, jossa kirjoitin näin:
”On hyvä muistaa että somessa ja blogeissa näemme elämästä vain pienen osan. Some-feedin perusteella on helppo tehdä johtopäätöksiä toisen elämästä. Kauniiden sisustuskuvien ja selfieiden takana voi olla sydänsuruja, rahahuolia tai ihan mitä tahansa.”
Mulla on tavallaan vähän kaksijakoinen suhtautuminen blogeihin ja someen, ja siihen miten ne vaikuttavat ajatusmaailmaamme ja käyttäytymiseemme. Toisaalta imen inspiraatiota blogeista ja saan uutta valokuvausinnostusta Instagram-feedistäni, mutta tiedostan miten negatiivisesti some vaikuttaa välillä omiin ajatuksiin. Vertaan usein itseäni muihin ja koen joskus paineita siitä että pitäisi olla jotain muuta kuin oikeasti olen. (Somen aiheuttamasta riippuvuudesta en edes aloita..)
Välillä unohdamme että siloitellut somekuvat ovat usein melko kaukana tavallisesta arkielämästämme. Täydellisten kuvien takana on harvoin täydellisiä ihmisiä. Meillä kaikilla on heikkoutemme ja kipeät kohtamme. Huonoja päiviä, stressiä ja pursuilevia likapyykkikoreja.
Olen itse kokenut somepaineita varsinkin nyt tuoreena äitinä, synnytyksen ja raskauden jälkeen. Algoritmi valitsee feediini täydellisesti palautuneita kroppia ja timmejä vatsoja. Täydellisesti sisustettuja lastenhuoneita ja siistejä koteja.
Mun mielestä somen kuuluisi olla positiivinen, inspiroiva juttu, eikä asia joka tuottaa huonoa mieltä ja paineita. On hyvä muistaa että on aina vaihtoehto olla seuraamatta julkaisuja jotka ahdistaa.
Entä voivatko omat julkaisuni tuottaa jollekin toisille paineita?
Se on totta, että jaan usein blogissa ja Instagramissa ”insta-ystävällisiä”kuvia. Toivon kuitenkin että kuvieni ja julkaisujeni taustalta näkyy se, että olen oikeasti tosi tavallinen tyyppi, joka nauttii arjesta, ja jonka mielestä päivän paras hetki on aamulla juotu kahvikuppi kotisohvalla unisen taaperon vieressä. Ja tietäisittepä vaan kuinka monta kertaa olen jättänyt jotain julkaisematta koska olen ollut tyytymätön kuvaan tai omaan ulkonäkööni kuvissa!
Nämä postauksen kuvat on muuten otettu taannoiselta rantareissulta äitini ja taaperon kanssa. Kuvissa ei näy epävarmuus jota koin ollessani ensimmäistä kertaa uimapuvussa sitten synnytyksen. Ei rimpuilevaa taaperoa joka tunki hiekkaa suuhunsa. Ei sitä kun yritin ärsyyntyneenä hinkata lapsen uimapuvusta pois pienenpieniä hiekanjyviä.
Minkälaisia ajatuksia some ja sen luomat paineet herättävät?
Jos haluat jakaa ajatuksia tästä aiheesta: käytä blogipostauksessa alkua ”Tavallinen-”sekä hashtagia #tavallinen ja Instagramissa hashtagia #tavallinenlily.
Muita blogipostauksia aiheesta:
Tavallinen eli täydellinen elämä
Tavallinen ei ole synonyymi tylsälle
Tavallinen somemaailma
SEURAA: