ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT ITSENSÄ KIUSAAMISELLE

hallaxhalla-swimwear-meloni-bikini-sundayblondie-1.jpg

 

Olen viettänyt tänä kesänä aikaa bikineissä varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Nautin auringon lämpimistä säteistä ihollani, sukelsin veteen, enkä jaksanut välittää siitä, leviävätkö meikkini tai menevätkö hiukseni takkuun.

Tänä kesänä tapahtui myös jotakin muuta. En enää jaksanut vähissä vaatteissa ollessani stressata sitä, miltä vartaloni näyttää.

En voi sanoa, että olisin vieläkään joka päivä 100% tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Toisinaan tulee päiviä, jolloin vatsa pömpöttää tavallista enemmän, reidet tuntuvat liimautuvan yhteen ja olo on kaikkinensa nuupahtanut. Vuosien myötä olen kuitenkin alkanut tuntemaan oloni itsevarmemmaksi omassa kehossani ja oppinut rakastamaan sitä.

 

Asioita, joita olen vihannut (ja toisinaan yhä paheksun) vartalossani:

Löydät sisäreidet, muhkuraiset polvet, pömpöttävä alavatsa, ”allit”, paksut nilkat, lättäjalat, nenä

 

Asioita joita rakastan vartalossani:

Kapea vyötärö, lihaksikkaat reidet ja pohkeet, pehmeä pylly, kapeat ranteet, silmät, huulet, pisamat

 

hallaxhalla-swimwear-meloni-bikini-sundayblondie-6.jpg

hallaxhalla-swimwear-meloni-bikini-sundayblondie-2.jpg

 

Eräs ystäväni kertoi tuntevansa olonsa joinain päivinä niin rumaksi, että epäilee omaa ihmisyyttään, oikeutustaan olla tässä maailmassa. Toinen kertoi kokeneensa raskaana ollessaan toisinaan valtavaa riittämättömyyden tunnetta, vaikka oman vartalon muuttuminen tuntuikin samaan aikaan ihanalta ja ihmeelliseltä. Kolmas kertoi, miten isän humoristiset kommentit televisiossa olleista ”pulleista tytöistä” sattuivat omaan sydämeen, sillä ne tuntuivat samalla kohdistuvan itseen.

Kaikkien riittämättömyyden tunne johtaa samasta asiasta: siitä, että meidän pitäisi näyttää tietynlaisilta, mahtua yhteen tällä hetkellä trendikkääseen muottiin. Tosielämässä vartaloita on kuitenkin yhtä paljon erilaisia kuin naisiakin. Yksi hyvä tapa huomata tämä on mennä uimahallin saunaan.

Tänä kesänä puin ensimmäistä kertaa päälleni takapuolen paljastavat Meloni-bikinit, jotka sain suomalaiselta Halla Hallalta. Aikaisemmin olisin stressannut, paistavatko pakaroideni muhkurat kilometrien päähän, paheksuvatko muut ihmiset. 

Kävikin niin, että tunsin oloni bikineissä heti omakseni. Ne tuntuivat ihanilta päällä, ja uikkareiden kirkas punainen väri toi hymyn huulilleni. Voi olla, että myös brändin imagolla oli oma vaikutuksensa asiaan: jotenkin tuntui siltä, ettei merestä kerätystä muovijätteestä valmistetuissa ja erilaisten naisten kauneutta kannustavissa bikineissä voinut tuntea oloaan huonoksi.

Joku pahoittaa tästäkin postauksestakin varmasti mielensä. ”Älä sä tuu kirppu huutelemaan kehopositiivisuudesta, kun olet itse noin pikkuinen!” Kyllä, olen ollut aina pieni ja hoikka. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö olisi stressannut sitä, miltä vartaloni näyttää  toisinaan tuntuu, että juuri hoikkuus on asettanut odotuksia sille, miltä minun tulee näyttää. Lihominen olisi todella noloa, merkki repsahduksesta ja epäonnistumisesta. Kun joku sanoo, että ”sinähän olet pieni kuin nukke”, se syöpyy mieleen: tältä minun kuuluisi näyttää aina.

 

hallaxhalla-swimwear-meloni-bikini-sundayblondie-3.jpg

hallaxhalla-swimwear-meloni-bikini-sundayblondie-5.jpg

 

Kehoni on ainoa laatuaan, ainutlaatuinen. Toisinaan se kaipaa jäätelöä tai suklaata sunnuntai-iltaisin, kuten myös raikasta salaattia, hedelmiä ja helliviä mehuja. Se kaipaa hikiliikuntaa, juoksuaskeleita metsäpolulla ja hyppyjä steppilaudalla, mutta myös lempeitä venytyksiä, hierontaa ja sitä, että saa vain olla. 

Näen vartalossani yhteyden äitiini, isääni, siskooni, perimääni. Samalla näen vilahduksen tulevaisuudesta ja tiedän, miten haluan kehoani tulevina vuosina kohdella ollakseni paras versio minusta.

Ja kun sanon paras, en tarkoita täydellistä. Paras versio minusta – ja toivon mukaan vuosi vuodelta tyytyväisempi itseeni sellaisena kuin olen. Elämä on liian lyhyt itsensä kiusaamiselle.

 

hallaxhalla-swimwear-meloni-bikini-sundayblondie-4.jpg

*bikiniyläosa ja -alaosa saatu blogin kautta Halla Hallalta

 

lue myös:

KUN MIKÄÄN EI RIITÄ

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

 

Kommentit (6)
  1. Hanna'sSteps
    29.8.2018, 15:24

    Ihana postaus. <3Itselle kolahti tuo ”sinähän olet pieni kuin nukke”, se syöpyy mieleen: tältä minun kuuluisi näyttää aina.” 

    Niin. Syntyykö identiteettikriisi, kun massaa tähän varteen hankin? Hmm…

    Kirjoitin itsekin tovi sitten itseasiassa aiheesta, myös näin pienen näkökulmasta ja itsevarmuuden kannalta. Käypä lukemassa jos kiinnostaa:)

    http://lily.fi/blogit/hannas-steps-and-trainings/itsevarmuudesta

    1. Luulen, että omalla kohdallani nopea painontulo aiheuttaisi pienen identiteettikriisin. Ja sama toimii toisinpäin: eräs ystäväni kerran totesi, että hän ei kokisi itseään itseksi, jos paino tippuisi nyt yhtäkkiä kymmenen kiloa. Puntarin syynäämistä tärkeämpää onkin se, että tuntee olonsa hyväksi omassa kehossaan, oli se minkälainen tahansa.

      Kävin lukemassa postauksesi ja etenkin tämä kohta kolahti: ”Uskon syvästi, ettet saa ansaitsemaasi arvostusta koskaan, jos et anna sitä ensin itse itsellesi.” Se on kuule just näin. <3 Ollaan lempeitä niin itseämme kuin toisiamme kohtaan!

  2. Word! Samaistuin erityisesti tuohon, että jos satut olemaan pienikokoinen, sinulla ei mukamas ole oikeutta potea epävarmuutta ulkonäöstäsi. PHAH! Me ollaan kaikki ihmisiä, ja ihmisyyteen sattuu kuulumaan sellainen pikkujuttu kuin epävarmuus itsestä. Vaikka olenkin sinut itseni kanssa ja itsetuntoni on suomalaisittain katsottuna kivenkovassa kondiksessa, niitä huonoja päiviä vain sattuu välillä olemaan: maha pömpöttää, kaksoisleuka muistuttaa olemassaolostaan ja se must-have-mekko näyttääkin päällä ihan hirveältä koska en omista tissejä.

    Mutta niin kauan kun ne ”huonot päivät” pysyy vain yksittäisinä päivinä, meillä on kaikki hyvin 🙂 Pitäisi aina yrittää muistaa, että vaikka itsestäni tänään tuntuukin siltä, että näytän ihan kaameelta, niin niiden ihmisten mielestä, joiden mielipiteellä on väliä, näytän ihan yhtä hyvältä kuin aina. Ja niiden muiden mielipiteillä, jotka eivät tähän joukkoon kuulu, ei ole mitään väliä. 😉

    1. No just näin! Mun mielestä kehopositiivisuus kuuluu kaikille – kuten myös oikeus olla epävarma itsestään, oli minkälainen tahansa. Toisen ihmisen silmään täydelliseltä näyttävä vartalo voi aiheuttaa kantajalleen murheita ja stressiä.

      Meillä kaikilla on varmasti omat ”hyvä ja huonot puolemme”. Omasta mielestäni tärkeintä olisi, että oppisi hyväksymään niistä molemmat ja olemaan armollisempi itselleen. Lempeää asennetta siis myös sinne suuntaan <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *