10 VINKKIÄ HÄIDEN JÄRJESTÄMISEEN

 

Joka kerta, kun näen ystäviäni, esitetään minulle vakiokysymykset: onko sinulla jotakin uutta kerrottavaa rakennusprojektista – ja miten hääsuunnitelmat etenevät?

Niin suuria projekteja kuin nämä molemmat ovatkin, minusta tuntuu, että niistä on varsin vähän kerrottavaa. Rakennusprojektin suhteen eletään tällä hetkellä odotustilassa – asuntomme tulevaisuus on nyt kaupungin käsissä – ja hääprojekti etenee vähitellen omalla painollaan.

Eli missä jamassa hääsuunnitelmat tällä hetkellä ovat? No, nämä asiat on jo päätetty:

  • kirkko
  • hääpaikka
  • morsiamen hääpuku
  • valokuvaaja
  • bändi
  • kampaaja
  • kutsut + hääsomisteet

Isot linjat alkavat olla siis jo hyvällä mallilla! Ja jos aivan rehellisiä ollaan, niin neljä ensimmäistä palluraa olivat selvillä jo viime syyskuussa, pari kuukautta kosinnasta. Minulle oli tärkeää saada etenkin kirkko ja hääpaikka varattua ajoissa, jotta en joutuisi stressaamaan niiden suhteen.

Ystäväni ovat naureskelleet kerran jos toisenkin rennolle suhtautumiselleni häiden järjestämiseen. Olen tottunut järjestämään tapahtumia työni kautta, eikä häiden järjestäminen käytännössä eroa tästä juurikaan. Siksi ajattelinkin nyt kirjoittaa ylös 10 vinkkiä häiden järjestämiseen:

 

 

Aloita ajoissa. Etenkin pääkaupunkiseudulla suosituimmat juhlapaikat ja kirkot varataan yleensä vuotta aikaisemmin. Kun varaat molemmat jo hyvissä ajoin, et joudu stressaamaan siitä, missä juhlia vietetään. Näin saatte myös varmasti omannäköisenne juhlapaikan. Myös valokuvaaja ja hääbändi kannattaa varata hyvissä ajoin, kuten myös häämekon hankinta, jotta mahdollisille puvun muokkauksille jää aikaa.

Tee lista. Kun aloin suunnitella häitä, alkoi mielessäni automaattisesti raksuttaa lista asioista, jotka pitäisi ottaa huomioon. Vaikka valokuvaaja, morsiamen kukkakimppu ja sukkanauha voisivat tuntua itsestään selviltä asioilta, koin itse, että listan tekeminen huojensi oloani ja vapautti aivokapasiteettiani käytännön asioiden pohtimiseen.

Inspiroidu. Mikäli sinulla ei ole kristallinkirkkaana mielessä, minkälaisen mekon tai kampauksen haluaisit, erilaisten vaihtoehtojen tutkiminen kirkastaa ajatukset. Pinterestiin on kiva luoda oma häätaulu, jolle voi tallentaa itseä inspiroivia kampauksia, meikkejä, tapoja koristella juhlatila ja niin edelleen. Muista kuitenkin, että aikaisemmin toteutettuja tapoja ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti: mieti, minkälaiset asiat sopivat juuri teille ja ovat teidän näköisiänne.

Budjetoi. Tee häätaulukko johon merkitset tarkasti, mitä mikäkin asia tulee / on tullut maksamaan. Näin pysyt kärryillä siitä, missä mennään, eikä eteesi tule ikäviä yllätyksiä häiden lopullisten kustannusten suhteen. Budjetointi on erityisen olennaista silloin, jos mielessäsi on etukäteen tietty budjetti, jonka yli kustannukset eivät saa nousta.

Rajaa vaihtoehtosi. Tämä seikka liittyy olennaisesti budjetointiin. Otetaan esimerkiksi vaikkapa häämekon hankinta. Kun rajaat budjettisi häämekon suhteen tiettyihin raameihin, rajaat samalla valinnanmahdollisuuksiasi. Mitä enemmän valinnanvaraa, sitä helpommin ihminen usein ahdistuu. Minä esimerkiksi toivoin, että löytäisin hääpukuni käytettynä, ja siksi selasin aluksi vain Lovebirdsin ja Häätori.fi:n valikoimaa. Ja kävi aivan mieletön tuuri: löysin hääpukuni käytännössä heti toiselta näistä sivustoista. Mikäli käytetyn puvun etsintä olisi osoittautunut mahdottomaksi, olisin tietysti lähtenyt kierrokselle kauppoihin. Hääpuvun löytyminen nopeasti huojensi valtavasti mieltäni, sillä ajatus kymmenien pukujen sovittamisesta ahdisti minua.

 

 

Kysy mielipidettä ja ammenna muiden kokemuksista. Olen kysellyt naimisiin menneiltä ystäviltäni jos jonkinmoista, oli kyse sitten valokuvaajasta, hääpäivän aikataulusta tai kukista. Juhlapaikkamme on sama, jossa jo kaksi ystäväpariskuntaamme on mennyt naimisiin, ja olemmekin saaneet heiltä jo hyviä kommentteja ja kokemuksia. Muiden kokemuksista lukeminen tai keskusteleminen avaavat itselle ajatuksia siihen, millaiset hääjuhlat itselleen haluaisi.

Puhu puolisosi kanssa. Koska mieheni on ottanut päävastuun rakennusprojektistamme, tuntui luontevalta, että minä puolestani otan koppia häiden suunnittelusta. Vaikka teenkin pääosin selvitystyön ja päätökset, haluan kysyä myös puolisoni mielipidettä. Toisen mielipiteen kuuleminen on erityisen ihanaa ja tärkeää silloin, kun jotakin asiaa on pyöritellyt mielessään jo niin kauan,että tuntuu sokeutuvan vaihtoehtojen edessä tai alkaa kyseenalaistaa omia valintojaan.

Ota kaikki valmiina. Jos sinusta tuntuu, ettei aikasi riitä täysillä häiden suunniteluun ja valmisteluihin, ota mahdollisimman moni asia valmiina. Meitä helpottaa häissämme huomattavasti se, että järjestämme häämme ravintolassa, joka pitää huolen niin pöytien kattamisesta, ruoista kuin juomista. Hääpaikkamme on itsessään niin kaunis, ettei sitä tarvitse juuri koristaa, mikä myös vähentää valmistelujen määrää. Jos elät kiireistä elämänvaihetta ja budjettikin antaa myöden, voi hääsuunnittelijan palkkaaminen olla kannattavaa.

Älä takerru liikaa yksityiskohtiin. Muista, että häissä on kyse ennen kaikkea teidän rakkaudestanne – ei siitä, minkä sortin suklaakonvehteja vieraiden lahjarasioihin paketoidaan. Kun suuret linjat ovat selvillä ja teidän näköisiänne, tulee juhlapäivästä varmasti ikimuistoinen. Kauneimmat häät, joissa itse olen ollut, ovat olleet ehdottomasti sellaiset, joissa hääparin ilo ja onnellisuus tarttuvat häävieraisiin.

Luota muihin. Kaikkea ei tarvitse (eikä kannata) tehdä itse. Luota ravintolahenkilökuntaan, kampaajaan, ystäviisi. Mikäli haluat nauttia päivästä, et voi laskea sen varaan, että juhlapäivänä olet täyttämättä ilmapalloja tai asettelemassa kukkia maljakoihin. Ja vaikka kaikki ei menisi prikulleen suunnitelmiesi mukaan, niin mitä sitten? Sillä muista, että…

…vaikka kyse on yhdestä elämäsi tärkeimmistä päivistä, on hääpäivä kuitenkin vain yksi päivä muiden joukossa. ♥

 

lue myös:

häät mielessä

näin poikaystäväni kosi

pieniä oivalluksia parisuhteesta

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Perhe Oma elämä Parisuhde Mieli

HYVÄLLÄ TAVALLA ITSEKÄS

 

Luin tällä viikolla Helsingin Sanomista artikkelin, joka oli kuin suoraan viime aikaisista ajatuksistani. Artikkelin nimi oli hyvällä tavalla itsekäs – siinä käsiteltiin tervettä itsekkyyttä.

Olen opetellut viimeisen vuoden aikana sanomaan yhä useammin ei. Ja voi hitto, miten vaikeaa tuon yhden sanan sanominen itselleen, saatikka muille, voi toisiaan olla.

Muistan edelleen tilanteen parin vuoden takaa, jolloin aloin ajatella tervettä itsekkyyttä ensimmäistä kertaa. Töissä oli kiire, kävin neljänä iltana treenaamassa, kirjoitin aktiivisemmin blogia, kävin erilaisissa kissanristiäisissä ja näin ystäviä joka viikko. Jossain vaiheessa kamelinselkä katkesi, kun päädyimme kinastelemaan mieheni kanssa jostakin ja päädyin lopulta itkemään sitä, miten väsynyt olen.

Symppaamisen sijaan mieheni tokaisi: sitten sinun on alettava karsimaan ja mietittävä, mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia. Vaikka sillä hetkellä olisin kaivannut enemmän halausta (ja se olisi ollut ihan paikallaan), olen kiitollinen noista sanoista. Mieheni nimittäin palautti minut maan pinnalle pohtimaan, mitkä asiat ovat minulle elämässäni oikeasti tärkeitä.

 

 

Kannattaako johonkin tilaisuuteen mennä sen takia, että pelkää, että muuten jäisi hirveä fomo? No ei todellakaan. Jos saa kutsun tilaisuuteen, kannattaa paikalle mennä siksi, että haluaa mennä.

Töissä on pakko käydä (ellei halua heittäytyä täysin toisenlai, ja koen, että liikunta ja ystävät tuovat arkeeni hyvää oloa. Bloggaaminen sen sijaan on harrastus, jota teen omasta intohimostani kirjoittamista kohtaan. Kirjoittaminen on minulle iloinen asia – ja haluan, että se sellaisena säilyykin. Siksi blogin kirjoittamisesta kannattaa ottaa paussia silloin, kun alkaa tuntua, että nyt käsissä on liian monta lankaa. Itse asiassa kirjoittamiselle tulee tuolloin monesti paussia ihan luonnostaan: luovuus ei kuki, kun on liikaa kiirettä ja stressiä.

Toisinaan on pakko sanoa ei myös ystäville – ja se on kaikkein vaikeinta, ovathan ystävät yksi tärkeimmistä asioista elämässäni ja kuten sanottu, suuri ilonlähde. Toisinaan on kuitenkin pakko myöntää itselle, että kalenteri on liian täynnä ja tarvitsen myös aikaa itselleni. Jos olen sopinut menoa usealle illalle, huomaan ahdistuvani.

Niin, ja parisuhde – sillekin on hyvä varata aikaa. Vaikka asummekin yhdessä, jää kontakti arkisin vähäiseksi. Aamulla molemmat lähtevät omiin suuntiinsa eri aikaan – toinen herää yleensä ennen toista – ja tapaamme seuraavan kerran monesti kahdeksan aikaan illalla. Sitten pitääkin tehdä ruokaa, käydä suihkussa, pestä pyykkiä, järjestellä, hoitaa asuntoprokkista, valmistella huomisen päivän kamat ynnä muuta, siis pyörittää arkea. Pyrimme olemaan kello kymmenen jälkeen sängyssä, joten illan kaksituntinen kuuluu varsin nopeasti, ja kuulumisten vaihtaminen voi jäädä melko pinnalliseksikin. Siitä pidämme kuitenkin kiinni, että menemme aina samaan aikaan sänkyyn ja pussaamme ennen nukkumaan menoa. Lienee selvää, että kun arki on tällaista, haluan viikonloppuisin viettää rauhassa aikaa myös mieheni kanssa.

 

 

Tarvitsen aikaa vain olla. Aikaa mennä rauhalliselle kävelylle itsekseni, aikaa lukea kirjaa tai lehteä sohvannurkassa, aikaa katsella sarjoja. Eikä minun tarvitse perustella tätä tarvetta kenellekään.

Hesarin artikkelissa psykologi Riikka Pasanen kertoi, että hänen poikaystävänsä ja ystävänsä tietävät, että Pasanen merkitsee kalenteriin ensin treenit ja sopii muut menonsa vasta sen jälkeen. Ystäville ei jää aina aikaa, kun hän haluaa panostaa lepoon päästäkseen tekemään sitä, mitä rakastaa – crossfittaamaan. Kuten Pasanen sanoo:

”Kun me saamme toteuttaa omia unelmiamme ja tavoitteitamme, meillä on itsemme kanssa hyvä olo. Se näkyy myös lähipiiriin, ja sillä tavalla itsekkäillä valinnoilla voi olla epäitsekkäitä seurauksia. Siinä mielessä itsekkyys on tavallaan paradoksi.”

Kun minulla on levännyt olo ja voin hyvin, olen parempi ihminen kaikille. Jaksan paremmin töissä, olen iloinen ystävä ja minulla on energiaa tavoitella unelmiani.

Se, että sanoo ei, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sanoisi ei kaikelle. Välillä on ihanaa olla spontaani ja sanoa kyllä yllättävillekin asioille. Ein sanominen on enemmänkin sitä, että tuntee omat rajansa ja oppii tunnistamaan, mitkä asiat tuovat aidosti iloa elämään.

Minä hahmottelen näitä rajoja edelleen. Mutta olen iloinen siitä, että olen oppinut vähitellen olemaan hyvällä tavalla itsekäs – oppinut sanomaan yhä useammin ei ja olemaan tyytyväinen päätökseeni.

 

kuvat: Ani Frei

 

lue myös:

tavoitteeni ja suunnitelmani vuodelle 2020

mistä unelmoin?

voimanaisille

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään