MATKAVINKIT BORDEAUX’IIN

 

Aloitimme kesälomamme kesäkuun lopulla matkaamalla Bordeaux’iin, Ranskan viinipääkaupunkiin. Ystäväni ehti jo kysellä vinkkejä Bordeaux’iin, ja samalla ajattelin kirjoittaa aiheesta myös tänne. Tässäpä siis postauksellisen verran ajatuksiani kaupungista!

Bordeaux’in keskusta on varsin kompakti, tärkeimmän näkee parissa päivässä. Kaupungissa on helppoa ja nopeaa kulkea jalan, mutta myös ratikka on kätevä ja kiva tapa suunnata kauemmas. Julkisen liikunteen lippu maksaa 1,60€ ja sillä pääsee myös jokilaivaan, jolla voi matkata esimerkiksi Pont de Pierre -sillan kupeesta La Citè du Vin -museoon. Julkisiin käyvä lippu on voimassa tunnin ajan.

Kaupungin sydän on vanhakaupunki, jonka pienet kadut ihastuttavat vanhoilla rakennuksillaan ja kauneudellaan – turisteja toki riittää, kuten keskustassa yleensä. Arkkitehtuuri on henkeäsalpaavan kaunista mihin tahansa silmänsä kääntää. Pienet, koristeelliset yksityiskohdat, ranskalaiset parvekkeet ja ullakkoasunnot ovat viehättäviä.

 

 

Rue Saint Jamesin hoodeilta löytyy paljon söpöjä ruokapaikkoja. Kävimme Books and Coffee -kahvilassa aamiaisella, se oli superkiva ja ok-hintainen! Kahvilan ruokalistalta löytyy monenlaista niin aamiaiselle, lounaalle kuin kahvitteluun. Yleisesti ottaen Bordeauxista löytyy joka kulmalta jos jonkinmoisia ihania kahviloita ja ravintoloita, onhan kaupunki herkkusuiden mekka. Lämmin suositus myös söpölle, Bordeaux’in katedraalin vieressä sijaitsevalle Black List Cafélle, josta saa muun muassa herkullista banaanileipää ja tuorepuristettuja mehuja.

Tätä katua kun jatkaa pohjoiseen, tulee Place Fernand Lafargue -aukiolle. Sen ympäristössä on paljon kivoja rafloja ja terasseja. Kävimme illallisellamuutama viikko sitten ovensa avanneessa Primi Bar -ravintolassa syömässä pastaa, ihan saiiiiiiraan hyvää! Tätä italialaiseen ruokaan keskittyvää ravintolaa suosittelen kybällä, vaikka Ranskassa ollaankin. 

Myös Rue du Pas Saint-Georgesilta löytyy kivoja ravintoloita ja kahviloita. Kadun pohjoispäässä on kaunis Place du Parlement -aukio, jonka ravintoloihin on mukavaa istahtaa lasilliselle. Kävimme lounaalla kasvisruoastaan tunnetussa Karlissa, joka osoittautui erinomaiseksi. Söin Karlissa salaatin, joka oli valmistettu raikkaasti paikallisista raaka-aineista ilman sen kummempia hösellyksiä. Myös miehen tapas-setti oli erinomainen.

 

 

Kävimme drinksuttelemassa niin tulo- kuin lähtöpäivänämme rennon tyylikkään Le Regent Claude -baarin terassilla, joka viehätti +30 asteen hellekeleillä niin aurinkovarjoillaan kuin ympäristöllään. Le Regent Claude on keskeisellä sijainnilla, joten terassilla on mukavaa rentoutua jutustellen ja ohikulkevia ihmisiä katsellen. Myös viereisen Intercontinental Bordeaux Le Grand Hotelin terassi on mukava samaan puuhaan. Hotellilta löytyy myös upea kattoterassi, jossa emme tosin käyneet.

Bordeaux’issa ollessa kannattaa myös tietysti maistaa kaupungin klassikkoleivonnaista nimeltään cannelé. Näitä ranskalaisia rommikakkusia löytyy eri kokoluokissa, ja niitä on saatavilla ympäri kaupunkia niin canneléihin erikoistuneista leipomoista kuin tavallisista ruokakaupoista. Vaikka cannelé näyttää ulkoisesti suomalaiselta kuivakakulta, on leivonnainen varsin pehmoinen sisältä, päältä taasen hieman tahmainen ja sitkeä. Meillä canneléilla herkuttelu jäi yhteen kertaan, vaikka leivonnaiset ihan hyviä olivatkin.

 

 

Joen vartta on kiva kävellä,joskin joki itsessään tuo mieleen Aurajoen – vesi on väriltään varsin ruskeaa. Hellekelillä monet suuntaavat Place de la Bourse -aukion Le Miroir d’eaulle eli vesipeilille vilvoittelemaan. Kyseessä on laakea vesiallas, jossa vettä on vain parin sentin kerros graniittilaattojen päällä. Aika ajoin vesiallas suihkuttaa vesihöyryä, jossa niin aikuiset, koirat kuin lapset viilentäytyvät mielellään.

La Cité du Vin -museon lähellä on myös Quai des Marques -alue joka on täynnä kauppoja ja rafloja, mutta täällä on enemmän sellaista turisti-/ketjumeininkiä. Ytimessä ketjuliikkeet keskittyvät Rue de la Porte Dijeauxille ja Rue Sainte-Catherinelle jotka on siten myös täynnä ihmisiä. Kävimme pyörimässä lähinnä Lafayettella, josta löytyy mukava valikoima erilaisia brändejä. Henri teki edullisia merkkilöytöjä miesten Lafayettelta, joka sijaitsee omassa erillisessä rakennuksessaan. Pienemmät, söpöimmät hipsteriliikkeet keskittyvä vanhankaupungin itäosaan eli Rue Saint Jamesin ja Rue du Pas Saint-Georgesin varrelle. Second-hand löydöistä kiinnostuneen kannattaa tsekata esimerkiksi  Tilt Vintage ja Blue Madone.

 

 

Yksi Bordeaux’in kiinnostavimmista nähtävyyksistä on La Cité du Vin, jossa kannattaa ehdottomasti käydä! Onhan Bordeaux juuri viineistään maailmalla tunnettu. 60 miljoonaa euroa kustantanutta museota on tituleerattu muun muassa aikuisten Disneylandiksi. La Cité du Vin on valtava ja täynnä viinin historiaa, ja siellä vierähtääkin helposti vaikka kokonainen päivä. Museolippu on hintavampi, yli 20 euroa, mutta todellakin sen arvoinen. Samaan hintaan saa museokierroksen päätteeksi lasillisen viiniä, jonka voi nauttia museon kattoterdellä. Sieltä on kauniit näkymät kaupunkiin. 

Bordeaux’in jälkeen vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan muihinkin läntisen Ranskan kaupunkeihin, joskin sitä ennen pysähdyimme yhdeksi yöksi viinitilalle, joka sijaitsi vain 25 minuutin ajomatkan päässä Bordeaux’ista. Suosittelenkin ehdottomasti, että mikäli matkustat Bordeaux’iin, käyt tutustumassa myös viinitilaan. Viinitiloja löytyy jo 15 minuutin matkan päässä keskustasta, jolloin oman auton vuokraaminenkaan ei ole välttämätöntä. Tutustuimme viinitilalla ruotsalaiseen pariskuntaan, joka kertoi tulleensa paikalle taksilla. Hintaa yhden suunnan matkalle tuli noin 60 euroa. Bordeaux’in keskustasta järjestetään myös paljon päiväreissuja viinitiloille, niin pienemmissä kuin suuremmissa ryhmissä.

Vietimme Bordeaux’issa neljä-viisi päivää ja otimme koko ajan varsin iisisti. Emme varmastikaan nähneet todellakaan kaikkea mitä kaupungissa olisi ”pitänyt” nähdä ja kokea, mutta tämä tahti oli tällä kertaa meille sopiva. Keskityimme lähinnä nauttimaan hyvästä ruoasta ja käveleskelemään kaupungissa ilman sen kummempaa päämäärää – ja se, jos jokin, on lomalla mielestäni parasta.

 

lue myös:

minilomalle helsinkiin? poimi suosikit talteen!

20 asiaa, jotka ensikertalaisen tulisi kokea new yorkissa

kööpenhaminan suloisimmat putiikit

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Puheenaiheet Ravintolat Matkat Ajattelin tänään

NÄIN POIKAYSTÄVÄNI KOSI

 

Viime perjantaina se tapahtui – kosinta, jota en kesäisellä Ranskan matkallamme ollut osannut odottaa. (Spoiler alert: tämä postaus on rikastettu siirapilla, joten jos olet allerginen, suosittelen jatkamaan seuraavaan postaukseen.)

Olimme käyneet uimassa pienessä Saint-Jean-De-Luzin kaupungissa ja jatkaneet sen jälkeen matkaamme autolla Biarritzin suuntaan. Pysähdyimme Ilbarritzin kaupunginosaan, kävimme jäätelöllä ja lähdimme sen jälkeen vielä kävelemään merenrantaan. Matkallamme näimme upean merelle ulottuvan kalliotien, ja ajattelimme, että olisi hauskaa käydä katsomassa merta sekä rantaa sieltä käsin.

Minä en tietenkään tiennyt, mitä mieheni tuona hetkenä ajatteli. Nyt jos ei koskaan – tässä on timanttinen paikka! Hän oli jo useamman päivän ajan etsinyt katseellaan sopivia kosintapaikkoja meren läheisyydestä vieraillessamme rantakaupungeissa, mutta turisteja tuntui parveilevan joka puolella. Myöhemmin Henri sanoikin, että hän pelkäsi, että alkaisin kaivaa kangaskassiamme uimarannalla ja löytäisin vahingossa korurasian, jolloin hän joutuisi heittäytymään polvilleen meluisassa ympäristössä. Se sitten siitä kahdenkeskisestä hetkestä ja romantiikasta, haha!

Mutta tuo edessämme avautuva kalliotie oli täydellisen rauhallinen, siellä olivat vain me ja ympärillämme kimalteleva meri. Olimme molemmat paljain jaloin, vesi kutitteli varpaitamme, hiuksemme olivat takussa suolaisesta merivedestä. Sää oli täydellinen, aurinko paistoi, taivas oli kirkkaan sininen.

Kun hän polvistui, en kuullut enää häkellykseltäni mitään – en edes sitä, mitä hän sanoi. Vastaukseni maailman kauneimpaan kysymykseen oli yksinkertainen: kyllä ♡

Nyt ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat, kun he sanovat, etteivät muista kosinnastaan oikein mitään. En minäkään! Jotenkin tilanne itsessään on niin häkellyttävä, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen, että siinä se mies nyt on polvillaan edessäni. Tuntui, kuin korvani olisivat menneet lukkoon, enkä kuullut mitään siitä, mitä hän sanoi. En ole koskaan sen ihmeemmin ajatellut, missä tai milloin haluaisin kosinnan tapahtuvan, mutta tuo hetki oli täydellinen. Itkin kuin vesiputous, mutta jotenkin sain soperrettua suustani myöntävän vastauksen.

Myöhemmin kysyin uudelleen, mitä sanoit tuona hetkenä, ja näinhän se meni: ”Me molemmat tykätään merestä, ja yksi meren hienoimmista puolista on se, että se tuntuu jatkuvan äärettömiin. Toivoisin, että mekin jatkaisimme yhdessä äärettömiin.” ♡

 

 

lue myös:

häät mielessä

10 vinkkiä häiden järjestämiseen

tervetuloa häihimme! hääkutsujen esittely

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Suhteet Oma elämä Parisuhde Rakkaus