Viime aikojen suosikkiasioita: The White Lotus -dilemma ja rom com -kirjavinkki
Suosikkityypit: Aubrey, Bolu ja Allison.
Tämä taitaa taas olla Viime aikojen aivan kelvollisia asioita. Ainakin puoliksi.
The White Lotus / HBO Max
Aloin vihdoin katsomaan White Lotusin kakkoskautta. Pari viikkoa myöhässä, mutta silti. En taaskaan ymmärrä, mikä saa minut katsomaan sitä. Periaatteessa en pidä siitä lainkaan. Kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu. Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään. Okei paitsi Aubrey Plazan hahmoon. Mutta se johtuu vain Aubrey Plazasta.
… ja silti… silti katson ja ihan viihdyn sarjan parissa. En tajua.
Olenko väärässä jos sanon, että kakkoskausi on tähän mennessä ollut vähän vähemmän outo kuin ykköskausi? Ehkä sen takia moni on ollut sitä mieltä että on huonompi, mutta minä olen ollut että ”hei onko tää nyt parempi”. 😀
Honey & Spice / Bolu Babalola
Mun yöpöydällä oli kuukausia kirja Too Much and Never Enough: How My Family Created the World’s Most Dangerous Man. On varmasti oikein hyvä ja avartava teos. Psykologi Mary L. Trump kirjoitti sen sedästään, siitä yhdestä ex-presidentistä.
Tämä suositus ei kuitenkaan liity Too Much and Never Enough’iin. Vaan siihen kirjaan, jonka aloitin kun vihdoin tajusin kuinka hiton ankeaa on lukea megalomaanisen narsistin syntytarinaa. Luovutin siis ankeilut ja aloitin Bolu Babalolan rom comin Honey & Spice. Kyllä kiitos! Honey & Spice on hurmaava ja fiksu rakkaustarina, ja sitä oli miljoona kertaa hauskempi lukea kuin Trumpin perheen ankeaa sukuhistoriikkia.
People We Hate at the Wedding / Amazon Prime
Katsoin Amazon Primesta uutuuskomedian People We Hate at the Wedding. Se oli… kelvollinen? Ei-hyvä? Melko onneton. Ottaen huomioon, että leffaa tähdittävät Kristen Bell ja Allison hiton Janney (ja siinä oli joukko muitakin hauskoja, kuuluisia ihmisiä), sen olisi pitänyt olla miljoona kertaa parempi.
Mun suosikkiasia leffassa oli, että se kesti reilut puolitoista tuntia. Ideaalipituus elokuvalle. Muistan, että nauroin kerran. Unohdin jo mille. Ja tiedättekö, suosittelen tätä ei-hyvää höttöistä elokuvaa kaikille! On aina hyvä tajuta, että lahjakkaat, hauskat, fiksut tyypitkin tekevät aika ajoin keskinkertaisia asioita. Ja se on aivan jees! Keskinkertaisuus rocks. Oscar-voittaja Allison Janneykin on välillä että ”totta hitossa menen Lontooseen pariksi viikoksi tekemään höttöisen elokuvan jota kukaan ei muista kahden kuukauden päästä”.
Something from Tiffany’s / Amazon Prime / 9.12.
Primen höttöisistä leffoista puheen ollen…
Tiedänkö tasan tarkkaan, miten tämä elokuva päättyy? Kyllä, kyllä tiedän. Aionko katsoa tämän elokuvan? Kyllä, sataprosenttisesti.
The Vow / HBO Max
Mun on aina vähän vaikea suositella leffoja ja sarjoja tosielämän ikävistä asioista. Ideaalitilanteessahan niitä ikäviä asioita ei olisi koskaan tapahtunut. Ja koko NXIVM-kulttihässäkkä on ääri-ikävä asia, jonka ei todellakaan olisi koskaan pitänyt tapahtua. Nyt kun tuo on sanottu; olen koukussa NXIVM-kultista kertovaan HBO Maxin The Vow -dokkarisarjaan, jonka toinen tuotantokausi on käynnissä. Kausi kuvaa kulttia johtaneen Keith Ranieren oikeudenkäyntiä. Ikävyyksien kestämistä helpottaa tieto siitä, että — spoiler alert — Raniere tuomittiin rikoksistaan. Järkyttävän kamala ihminen. Ja siis oikein kiehtova dokkari, vaikka aihe onkin ikävä.
PS. Kaikenlaiset ikävät true crime -kulttisarjamurhaajakatoamismysteerisarjat tuovat mulle aina mieleen tämän SNL:n sketsin.
LUE MYÖS:
SEURAA BLOGIA: