Fleabagin kakkoskausi on täydellinen sarjakokemus
Suosikkisarja: Fleabag (Amazon Prime)
Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.
Älypuhelimet ovat pilanneet mun keskittymiskyvyn. Nykyään kun katson vaikka leffaa (mielenkiintoista, hyvääkin leffaa!), puhelin päätyy jotenkin mystisesti käteen ja alan selaamaan sitä. En enää pysty vain istumaan ja katsomaan, on pakko samalla näpertää jotain turhanpäiväistä puhelimella. Vaikka yrittäisin oikeasti keskittyä vain siihen leffaan, jossain vaiheessa tajuan selaavani jonkun itselleni ihan vieraan tyypin Instagramia tai muuta höpöä. Hyvin huolestuttavaa.
Ilmeisesti en kuitenkaan ole täysin menetetty tapaus. Katsoin nimittäin Fleabagin kakkoskauden, ja kun olin päässyt kuusijaksoisen kauden loppuun, tajusin etten ollut selannut puhelinta lainkaan. Ei tarpeetonta some-selailua, ei kummallisten asioiden googlettamista, ei mitään. Olin istunut jaksojen läpi ruutuni edessä ja vain katsonut, katsonut, katsonut. Keskittynyt yhteen asiaan.
Tähän on vain ja ainoastaan yksi syy: Fleabagin kakkoskausi (samalla mitä ilmeisimmin viimeinen kausi) on hitonmoinen MESTARITEOS. Se ei anna tilaa tarttua puhelimeen, koska sen jokainen hetki on loistava hetki. Eikä loistavia hetkiä halua missata.
Katsoin Phoebe Waller-Bridgen luoman, käsikirjoittaman ja tähdittämän draamakomedian ykköskauden muutama vuosi sitten. Muistan, että pidin siitä – en rakastanut, pidin – ja muistan, että ajattelin sen olevan loistavasti tehty. Ja sitä se olikin, kuusi jaksoa huippua sarjaviihdettä. Sellainen kuuden jakson täydellinen kokonaisuus, josta on vaikea pistää paremmaksi. No, kakkoskausi pistää paremmaksi. Kakkoskautta minä rakastin.
Katson aika paljon sarjoja, ja valtaosa niistä on loppujen lopuksi melko kertakäyttökamaa. Katson ne, pidän niistä – ehkä rakastankin hetken – sitten unohdan. Lopputekstit tulevat ja rakkaus loppuu. Nyt on kulunut kaksi päivää siitä, kun katsoin Fleabagin viimeisen jakson enkä ole unohtanut tai lopettanut rakastamasta. Minä mietin sitä yhä. Mietin sitä viimeistä kohtausta, joka oli samanaikaisesti hirvittävän surullinen ja hirvittävän lohdullinen. Mietin sitä rakkaustarinaa. Ja rakkautta. Ja särkyviä sydämiä. Mietin kettuja. Ja pappeja. Mietin sitä osuvaa kuvausta naisena olemisen kivuista.Mietin yksinäisyyttä ja sitä, kun joku oikeasti näkee sinut. Mietin näitä sanoja:
Most people are shit.
Look at me. Listen. People are all we’ve got.
Ja mietin sitä kaikkea muuta täydellistä dialogia. Mietin niitä kertoja, kun Fleabag rikkoo neljännen seinän. Mietin sitä kohtausta, jossa Fleabag puhuu terapeutille. Ja sitä kohtausta rippituolissa. Mietin, että haluaisin katsoa jaksot uudestaan, koska ehkä kuitenkin missasin jotain.
Mun on pitänyt lopettaa Amazon Primen tilaukseni jo vaikka kuinka pitkään. Onneksi en ollut lopettanut, Fleabagin loistelias jäähyväiskausi oli todellakin kuukausimaksun arvoinen. Kaikesta sydänsurusta huolimatta.
Pieni tiivistys, jos sarja ei ole tuttu: Fleabag kertoo kolmekymppisestä lontoolaisnaisesta, joka tunnetaan vain nimellä Fleabag. Phoebe Waller-Bridgen esittämä päähenkilö on kovin hukassa elämässään. Äidin ja parhaan ystävän kuolemat ovat pudottaneet hänet hyvin syvälle.
Surumielisestä pohjavireestä huolimatta sarja on hauska. Ja hauska sellaisella ihanan sarkastisella tavalla, josta minä tykkään. Fleabag on tunnettu siitä, että se rikkoo neljännen seinän; hahmo-Fleabag katsoo toistuvasti kameraan ja puhuu suoraan katsojille, sanoo jotain nokkelaa ja huvittavaa. Joissakin sarjoissa tämä tyylikeino voi tuntua turhalta kikkailulta, Fleabagissa se on toteutettu loppuun saakka loistavasti.
En tiedä mitä muuta sanoisin kuin että vahva suositus Fleabagille! Se on paras asia jonka olen katsonut pitkään aikaan. Ja kakkoskausi on hyvin mahdollisesti paras ja parhaiten toteutettu yksittäinen kausi jonka olen koskaan katsonut.
Sarja löytyy kokonaisuudessaan Amazon Primestä, mutta tulisiko se jollain aikajänteellä myös Yle Areenaan ja Ylen kanaville? Ainakin ykköskauden Yle näytti. Tämän viime vuonna julkaistun artikkelin mukaan Yle ”seuraa tilannetta” kakkoskauden suhteen.
PS. 33-vuotiaan Phoebe Waller-Bridgen ura on tällä hetkellä melkoisessa nousukiidossa; Fleabagin lisäksi hän on myös superhittisarja Killing Even luoja. Waller-Bridge muokkasi Luke Jenningsin Codename Villanelle -teokset sarjaksi ja loppu on historiaa. Minähän en ole edelleenkään nähnyt jakson jaksoa, mutta jos Killing Eve on edes puoliksi niin hyvä kuin Fleabag olen tainnut missata aika paljon.
Lue myös:
Toinen huippu Amazon Primen sarja?
Loistava The Marvelous Mrs. Maisel
SEURAA BLOGIA:
