Broad City Yle Areenassa ja muut hyvät sarjauutiset

Suosikkisarja: Broad City (Yle Areenassa)

Kuva: Broad City / Comedy Central

Kesäkuu tuli ja meni.

Tiivistelmä: tein töitä kotikonttorilla, pesin 2/5 ikkunoistani, luin, putosin yhä syvemmälle SPN-fandomiin, valitin liiallisesta kuumuudesta (koska tietysti), onnistuin kolmen vuoden jälkeen hankkimaan parvekekalusteet ja vietin juhannuksen kotona Kotkassa (ja tajusin, että olen yhä koomisen huono tikanheitossa).

Heinäkuussa olen ehtinyt huudella kadonneen kuumuuden perään (koska tietysti) ja hengata parvekkeella syömässä jäätelöä. Ja fiilistellä muutamaa sarjaa ja sarjauutista:

Broad City / Yle Areena

Jos joskus on loistava aika julkaista Broad Cityn kaikki viisi kautta Yle Areenassa, se on juuri tämä hitonmoinen dumpster fire -hetki joka myös vuotena 2020 tunnetaan. Abbin ja Ilanan toilailuiden seuraaminen ei ehkä pelasta maailmaa, mutta ainakin saa hetken nauraa.  Ilana Glazerin ja Abbi Jacobsonin luoma ja tähdittämä komedia on yksi 2010-luvun parhaista sarjoista. Se on yhtä aikaa hauska, hölmö, mieltä lämmittävä, omituinen ja nokkela kertomus ystävyydestä, nuoruudesta ja New Yorkista. Ja ystävyydestä toisen kerran.

Yas Queen ikuisesti.

PS. En koskaan missaa tilaisuutta käyttää tätä sieluani puhuttelevaa giffiä:

PPS. Jos kaipaa vähän… hmm… perinteisempää (?) ystävyydestä kertovaa komediaa, Areenaan tuli tovi takaperin myös The Bold Type uusin jaksoin.

Le Bureau, vakoojaverkosto / Yle Areena

Areenasta puheen ollen, aloin katsoa ranskalaista Le Bureau’ta. Siis sitä agenttisarjaa, jota kukaan missään ei tietenkään ole ylistänyt maasta taivaisiin eikä ainakaan kutsunut yhdeksi parhaaksi ranskalaissarjaksi koskaan. Bien, vähän on ylistetty. Juste un petit peu. Ou un peu plus.*

Olen vasta ekan kauden alussa, mutta myönnetään: ihan kelvolliselta vaikuttava sarja. Kenties kehunsa ansainnut. Peut-être.  (Hyvä on, je suis accro.)

Petit problème tässä vaan: sarjaa on viisi kymmenjaksoista kautta. Kaikki Areenassa. Jaksot ovat pitkähköjä, noin 50-minuuttisia. Se on mun lyhyellä matematiikalla yhteensä melko monta minuuttia, joiden aikana voisin tehdä jotain järkevämpää. Katsoa vaikka Broad Cityä. Tai pestä loput kolme ikkunaa.

(*sponsorisé par Google Translate, je ne parle pas français 😀 )

Conversations With Friends / tulossa

Sarjauutinen, joka ei yllätä ketään (mutta hyvä uutinen yhtä kaikki): Sally Rooneyn Conversations With Friends (suom. Keskusteluja ystävien kesken) -kirjasta tehdään sarja.  Taustalta löytyy samoja tyyppejä kuin Normaaleja ihmisiä -hitistä: ainakin ohjaaja Lenny Abrahamson ja käsikirjoittaja Alice Birch.  En pitänyt Conversations With Friends -kirjasta ihan yhtä paljon kuin Normal Peoplesta, mutta kaiken Normal People -sarjahypen jälkeen on sellainen kutina, että hyvä tästäkin sarjaversiosta tulee.

Lue myös: Suosikkisarja just nyt: hypensä arvoinen Normal People

Never Have I Ever kausi 2 / tulossa

Sarjauutinen, joka ilahdutti (ja joka ei sekään ollut yllätys): Netflix uusi Mindy Kalingin teinisarjan Never Have I Everin toiselle tuotantokaudelle. En ole vielä ehtinyt katsoa ykköskautta loppuun, mutta olen joka tapauksessa iloinen. Never Have I Everin kaltaisia fiksuja ja tärkeitä teinisarjoja tarvitaan!

Lucifer kausi 6 / tulossa

Tämä sarjauutinen sen sijaan oli yllätys: Netflix ilmoitti uusineensa Luciferin kuudennelle kaudelle, vaikka vitoskauden piti olla viimeinen. No, kutonen on kuulemma final, FINAL season. En valita, Lucifer on just hyvä aivot narikkaan -sarja. Se toimii, kun sitä ei ota millään lailla vakavasti. Vitoskauden eka puolikas tulee Netflixiin  21. elokuuta, kutonen oletettavasti joskus ensi vuodesta. Kaiken Supernaturalin katsomisen jälkeen toiveeni vikoille kausille on enemmän arkkienkeleitä, vähemmän tylsää rakkausdraamaa.

LUE MYÖS:

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Netflixin Athlete A -dokkari onnistuu tärkeässä asiassa

Suosikkidokkari: Athlete A: Voimisteluskandaalin tarina (Netflixissä)

Sisältövaroitus: seksuaalinen hyväksikäyttö.

Kuva: Athlete A / Netflix

Kun olin pieni, harrastin telinevoimistelua. Huonosti ja huonolla menestyksellä, mutta harrastinpa kuitenkin. Esiteini-ikäisestä parinkympin hujakoille valmensin. Telinevoimistelu on hieno laji, yksi hienoimmista. Telinevoimistelu on myös laji, johon linkittyy yksi urheiluhistorian synkimmistä skandaaleista.

The Indianapolis Star -lehti julkaisi vuonna 2016  artikkelisarjan Yhdysvaltojen voimistelumaajoukkueen ja Michiganin yliopiston entiseen lääkäriin Larry Nassariin kohdistuneista syytöksistä. Joukko naisia syytti Nassaria seksuaalisesta ahdistelusta ja hyväksikäytöstä. Kun artikkelit julkaistiin, lisää naisia kertoi samanlaisista kokemuksista Nassariin liittyen. Sitten lisää ja lisää.

Tammikuussa 2018 Nassar tuomittiin  175 vuoden vankeuteen alaikäisiin kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Saman vuoden helmikuussa toinen tuomioistuin langetti päälle 40-125 vankeusrangaistuksen. Jo aiemmin hänet oli tuomittu lapsipornon hallussapidosta 60 vuoden vankeuteen.

Kaiken kaikkiaan Nassarin uhreja on yli 500, heidän joukossaan lukuisia olympiavoittajia Simone Bilesista lähtien.

Netflixiin tuli 24.6. katsottavaksi dokumentti Athlete A: Voimisteluskandaalin tarina. Siinä taustoitetaan, kuinka Nassar-skandaali oli mahdollinen. Eli kuinka vaikutusvaltainen Yhdysvaltojen voimisteluliitto USA Gymnastics peitteli ja salaili hyväksikäyttöilmoituksia, koska mitalit, menestys ja ennen kaikkea imago ja brändi olivat tärkempiä kuin nuorten urheilijoiden turvallisuus.

Dokumentin nimi Athlete A viittaa entiseen maajoukkuevoimistelijaan Maggie Nicholsiin. Hän oli ensimmäinen  voimistelija, joka ilmoitti Nassarin lääkärintarkastukseksi verhoilemasta epäasiallisesta koskettelusta USA Gymnasticsille. Tämä tapahtui kesällä 2015 ja USAG:n pelkuruuden ja totaalisen epäonnistumisen vuoksi Nassar hoiti nuoria urheilijoita vielä kuukausia sen jälkeen. Nassarin toinen työnantaja Michiganin yliopisto epäonnistui vieläkin totaalisemmin; koulu sai ensimmäiset valitukset Nassarista 1990-luvun lopulla.

Athlete A:n ohjaajat Bonni Cohen ja Jon Shenk onnistuvat yhdessä tärkeässä asiassa: dokumentin keskiössä on tarinan sankarit. Eli nuorten naisten joukko, sister survivorit, joka asettui läpimätää systeemiä vastaan. He eivät halunneet kaataa vain Nassaria, vaan myös heidät pettäneen järjestelmän. Tämä työ on vielä kesken.

Maggie Nicholsin lisäksi dokumentissa kuullaan muun muassa Rachael Denhollanderia. Hän oli ensimmäinen omalla nimellään ja kasvoillaan julkisesti Nassaria syyttänyt nainen. Vuonna 2018 Denhollander nousi lavalle ESPY Awards -palkintogaalassa ja vastaanotti kaikkien sister survivorien puolesta Arthur Ashe Courage Award -palkinnon. Se myönnetään rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta.

Maggie Nicholsin, Rachael Denhollanderin ja muiden naisten lisäksi Athlete A:n ja koko surullisen skandaalin sankareita ovat IndyStarin tutkivat journalistit, jotka toimivat nuorten urheilijoiden megafoneina ja toivat Nassarin teot ja USA Gymansticsin epäonnistumiset julkisuuteen.

Nassar-tapauksesta olisi voinut saada aikaiseksi sensaationhakuisen true crime -dokkarin. Athlete A ei onneksi sorru siihen, vaan se käsittelee hyväksikäytön uhreja niin kuin kuuluukin. Kunnioittavasti. Heidän tarinansa, heidän äänensä, heidän tekonsa, heidän rohkeutensa.  Nassar vei paljon, mutta nyt narratiivi ei ole enää hänen. Voimaannuttava on vähän kulunut termi, mutta sellaiset raamit Athlete A saa.

Athlete A: Voimisteluskandaalin tarina -dokumentti on katsottavissa Netflixissä.

https://www.youtube.com/watch?v=JzeP0DKSqdQ

PS. Mainittu Maggie Nichols on muuten huipputapaus. Hän nousi 15-vuotiaana maajoukkueeseen ja oli matkalla Rion olympialaisiin, kun joutui maajoukkueen leirillä Nassarin hyväksikäyttämäksi. Moni on varma, että hän jäi olympiajoukkueen ulkopuolella koska oli vuosi ennen karsintoja raportoinut Nassarista. Maggie lopetti maajoukkueuransa ja siirtyi yliopistovoimistelijaksi. Hän voitti Oklahoman yliopistossa lähes kaiken, mitä NCAA Gymnasticsissa eli Yhdysvaltojen yliopistovoimistelussa voi voittaa. Hän kertoo dokkarissa, että löysi Oklahomassa voimistelun ilon, jonka eliittivoimistelu oli häneltä vienyt.

https://www.instagram.com/p/CAGMjGOJKjd/

Seuraan jonkin verran NCAA Gymnasticsia. Suosittelen sitä jokaiselle telinevoimistelusta pitävälle, joka on pettyneenä seurannut Nassar-uutisointia ja muita voimistelulajien parista viime vuosien aikana paljastuneita  epäkohtia ja skandaaleita. NCAA Gymnastics on tiukkaa kilpailua, mutta myös hauskanpitoa ja iloa. Voimistelijat kilpailevat ennen kaikkea kouluilleen, joukkueena. Ja mikä tärkeintä: voimistelijat ovat keskiössä.

PPS. Minä saatan olla säännöllisen satunnainen NCAA Gymnasticsin fani (Go UCLA!), mutta sisareni S on hyvin mahdollisesti Suomen vannoutunein Jenkkien yliopistovoimistelun seuraaja. S on myös Suosikkiasioiden suurin cheerleader siitäkin huolimatta, että noin 98-prosenttisesti mun tv-sarjahöpinät eivät kiinnosta häntä pätkääkään. Nämä NCAA-loppukaneetit olkoon omistettu hänelle. Jos saisin kehittää S:lle Netflix-sarjan (hän ei katso koskaan mitään, paitsi vähemmän yllättäen Athlete A:n heti kun se oli julkaistu), se olisi Cheer-tyyppinen dokkarisarja jostain NCAA:n voimistelutiimistä. Mestaruuksia kahmineesta Oklahoma Soonersista vaikka. Tai UCLA Bruinsista.

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen