Viime aikojen suosikkisarjoja, hyviä sarjauutisia ja podcast, jota rakastan

Suosikkiasia: ilmeisesti nordic noir kaikesta jeesustelusta huolimatta. Ja komediat! Aina.

Ystävät, send help! Tiedättekö mitä menin nyt katsomaan? Netflixin tuoreehkon tanskalaisjännärin Kastanjamies.

Ei ollut kivaa katsottavaa! Hitto vie.

Raa’an murhan tapahtumapaikalta löytyy kastanjoista tehty hahmo. Sen avulla kaksi poliisia jahtaa tappajaa, jolla on jokin yhteys poliitikon kadonneeseen lapseen.

Olisinko kenties voinut tuosta kuvauksesta päätellä jotain?? Typerä minä. Olen uponnut kaikkeen ikävään synkkyyteen, vaikka kuinka olen viime aikoina jeesustellut ankeista sarjoista. Syytän edelleen Netflixin algoritmeja. Kohta sorrun katsomaan Midnight Massin.

Mutta siis; Kastanjamies oli itse asiassa todella hyvä. Siis tietysti ankea ja ihan liian pelottava, mutta hyvä. Koukuttava ja hyvin tehty, yllättäväkin. Yhdessä vaiheessa olin varma, että tiedän miten homma ratkeaa ja kuka on pahis. Leijuin sellaisessa itsetyytyväisessä nordic noir -besserwisseriydessäni. Ja sitten tajusin, että en minä mitään mistään tiennyt.

Sarja pohjautuu tanskalaisen käsikirjoittajan Søren Sveistrupin samannimiseen dekkariin. Muun muassa Jälkiä jättämättä -sarjasta tuttu Sveistrup on myös sarjaversion luoja, tuottaja ja pääkäsikirjoittaja. En ole lukenut kirjaa, mutta heitän silti, että oikein hyvä sarjaversio. Suositus. Hitto.

PS. Äiti, jos luet tätä; Kastanjamies kuuluu niiden hyvin spesifien ja tiukasti rajattujen sarjojen joukkoon, joita voin suositella sinulle. Tai siis voisinhan minä suositella vaikka mitä, mutta et pitäisi niistä mistään. Kastanjamies on niitä sun sarjoja. Että sitten kun taas käytät sitä mun Netflixiä…

Muita viime aikojen suosikkiasioitani:

Maid / Netflix

No synkkyyttä tämäkin, mutta erilaista synkkyyttä.

Väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt nuori äiti saa töitä kotisiivoojana taistellessaan lapsensa ja paremman tulevaisuuden eteen.

Pääosassa nähtävä Margaret Qualley tekee hienon roolisuorituksen. Välillä 10-jaksoinen minisarja tuntui menevän vähän kurjuuspornon puolelle, mutta noin yleisesti pidin sarjasta. Piti otteessaan ja ainakin se kaikki kurjuus sai katsojan satasella Qualleyn esittämän Alexin puolelle. Qualleyn äitiä sarjassa näyttelee hänen oma äitinsä Andie MacDowell. Sarjalle löyhät raamit on tarjonnut  Stephanie Landin muistelmateos Maid: Hard Work, Low Pay, and a Mother’s Will to Survive.

https://www.youtube.com/watch?v=tGtaHcqsSE8&t=35s

We Are Lady Parts / Yle Areena

No tämän ei kai pitäisi olla synkkyyttä!! Eihän? Olen katsonut vasta ensimmäisen jakson Yle Areenaan juuri tulleesta We Are Lady Parts -komediasta, joten mistä minä tiedän vaikka se jossain kohtaa muuttuisi tyyliin kidnappausdraamaksi tai jotain.

Brittiläinen musiikkikomediasarja seuraa neljää lontoolaista muslimimimmiä, jotka perustavat punk-bändin ja tähtäävät menestykseen, Yle Areena kertoo. Ei ainakaan mainintoja kidnappauksista.

We Are Lady Parts on näkynyt monilla vuoden 2021 parhaiden sarjojen listoilla, joten mulla on siitä kohtuullisen isot odotukset. Siistiä, että tuli Areenaan melko tuoreeltaan.

Ekan jakson perusteella mainiota ja hurmaavan hauskaa kamaa! Sarjan on luonut ja käsikirjoittanut Nida Manzoor ja pääosissa ovat Anjana Vasan, Sarah Kameela Impey, Juliette Motamed, Faith Omole ja Lucie Shorthouse.

Edit. Okei kaikki jaksot katsottu. Mikä julma vitsi on tämä, että jaksoja on vain kuusi?? Haluan lisää!! Huippu tapaus!

This Way Up / Yle Areena

Kun nyt Yle Areenasta oli puhe, edelleen suositus Aisling Bean mainiolle This Way Up -sarjalle. Sarjan kakkoskausi tuli Areenaan tovi sitten. Ainoa miinus: kuusi jaksoa oli ihan liian vähän. Olisin katsonut toisetkin kuusi.

Parks and Recollection

Podcastvinkki! Koska en ole pitkään aikaan maininnut, että Parks and Rec on ikuisesti suosikkisarjani. Ehkä. Ehkä olen, mainitsen sen melko usein. Anyways, Parks and Recollection -podcastissa Rob Lowe (siis Parks and Recin Chris Traeger) ja sarjaa käsikirjoittanut Alan Yang (joka sittemmin loi Master of None -sarjan Aziz Ansarin kanssa) käyvät sarjaa jakso jaksolta läpi. Muistoja, paljastuksia kulissien takaa, käsikirjoituspäätösten perustelua, yleistä läppää, muuta Parks and Rec -sälää, vieraitakin.

Rakastan. Podcastia on tullut nyt neljä jaksoa, ja haluaisin vaan lisää ja lisää. Tällaiset tv-sarjapodcastithan eivät ole mikään uusi juttu, mutta en ole jaksanut innostua niistä aiemmin. Tämä osui ja upposi. Vähemmän yllättäen. Olen katsonut Parks and Recin jaksot about viisi miljoonaa kertaa, joten tiedän mistä podcastissa puhutaan ja mihin milloinkin viitataan. Mutta sitten opin kaikkea uuttakin. Hauskaa!

Vaikka rakastan Parks and Reciä, olen hyvin tietoinen siitä, ettei sarja ole kestänyt aikaa täydellisesti. On ollut mielenkiintoista kuulla Alan Yangin kommentteja aiheesta, hän kun on ollut kirjoittamassa niitä 2020-luvun linssillä katsottuna rasistisia ja seksistisiäkin vitsejä. Myös ykköskauteen liittyvä keskustelu on ollut mielenkiintoista. Tiedossa on, että Parks and Rec etsi pitkään itseään, ja ykköskausi on tyyliltään ja tunnelmaltaan ihan eri sarja kuin millaisena se lopulta opittiin tuntemaan. Ja millaisena minä sitä rakastan.

Hyvät sarjauutiset

Young Royalsin kakkoskausi, Derry Girlsin kolmoskausi, Sex Educationin neloskausi… viime aikoina on tullut paljon hyviä sarjauutisia!

Erityisesti fiilistelen sitä, että tuo viime kesän sydämellinen ruotsalaishitti Young Royals saa kakkoskauden. On oikeasti ollut yksi parhaista asioista, jonka olen tänä vuonna katsonut.

Hurmaava Derry Girls päättyy kolmoskauteen, mutta ainakin saadaan se! Toivottavasti tulee asap myös Netflixiin. Ettei mun tarvitse katsoa lisää pelottavia sarjoja! Oikeasti, ne algoritmit ovat päättäneet saada minut katsomaan sen Midnight Massin… sorrun ihan kohta. Onneksi mulla on vielä viisi jaksoa We Are Lady Partsia jäljellä.

PS. Kastanjamiehestä (ja muista pelottavista sarjoista) olen tajunnut sen, kuinka paljon musiikki ja äänitehosteet vaikuttavat katsomiskokemukseen ja pelon tunteeseen. Ei ole yhtään niin paha, kun laittaa mutelle. Mahdollisesti katsoin Kastanjamiestä paikoin ilman ääntä. Hyvä on, katsoin melkein kaikki pelottavat kohtaukset ilman ääntä. Mutta camoon, ne synkät metsäkohtaukset yhdistettynä pahaenteiseen musiikkiin. Ei kiitos.

LUE MYÖS:

• Sarjatärppi Yle Areenaan: hauska ja koskettava This Way Up
• Suosikkisarja just nyt: hurmaavan hauska Derry Girls
• Suosikkisarja just nyt: Netflixin koukuttava Young Royals
• 21 hyvän mielen sarjaa: iloa, rakkautta – ja rikoksia?
• 10 mielenkiintoista uutuussarjaa syksyyn 2021 (ja vanhat suosikit)

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin // Instagram