Minulle tuli vastaan mielenkiintoinen kirja, Frédéric Delavierin Lihaskuntoharjoittelun perusteet. Kirjassa on käyty läpi kaikki peruslihaskuntoliikkeet lihasryhmittäin, kuntosalilaitteilla ja ilman. Delavier on kirjoittanut kirjan kymmenisen vuotta sitten, mutta eihän asiasisältö ole muuttunut yhtään mihinkään.

Kirjan sisältö on sinänsä peruskauraa, ei mitään mullistavaa. Kuvitus on yksityiskohtainen ja jokaisen liikkeen lihasvaikutus on selkeästi merkattu. Kirja toimi hyvänä muistinvirkistyksenä ja uuden oppimisen lähteenä tekniikan suhteen. En itse mm. edes tiennyt, että askelkyykyn askeleen pituutta vaihtelemalla liike vaikuttaa pääsääntöisesti joko pakaraan tai reisilihakseen. Olen itse tehnyt aina pitkällä askeleella pakaraa työstäen. Täytyy muistaa jatkossa myös tutun liikeen variaatiovaihtoehto, mikäli kaipaan reisilihaksiin kasvua.

En tosin parhaillaan kaipaa lisätreeniä reisiin. Jostain syystä salitreenin aloittaminen ja sitä myötä lihaskasvun kehitys on näkynyt sekä nyt että edellisellä kerralla minulla ensimmäisenä uloimmassa reisilihaksessa, eli tuossa polven yläpuolella, ulkosyrjässä. Siinä näkyy ihan oikea lihas! Lihas, joka on ollut aiemmin piilossa! Palkitsevinta treenaamisessa on mielestäni fyysisten muutosten näkeminen. En saa suuria kiksejä painomäärien nostosta kehityksen myötä, vaikka sekin kertoo kehityksestä. Mitä näkyvämpi ja konkreettisempi muutos, sitä motivoivampaa!

Toinen kirjan synnyttämä ajatus oman salitreenin suhteen löytyy harjoittettavista lihasryhmistä. Havannoin, että nykyinen saliohjelmani on kovin selkä- ja reisipainoitteinen. Tämä toki on ollut tarkoituskin, kun on haettu ryhtiä parantavaa ohjelmaa. Istun työkseni tietokoneella 8 tuntia päivässä, joten selkäjumit ovat mulle aika tuttuja juttuja, joihin on haettu helpotusta salitreenistä. Koska olen kuitenkin hitusen pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen (se lihaskuntoaan treenaava, joka väittää ettei tee sitä lainkaan ulkonäkönsä vuoksi, puhuu mielestäni täyttä puppua. Tottakai ja toivottavasti on muitakin vaikuttimia, mutta väitän, että ulkonäkö/ulkomuoto on kaikilla treenaajilla edes pieni osamotivaatiotekijä.), kaihoisasti kaipaan sitä kauniimpaa ja pyöreämpää takapuolta, joka minulla joskus muutama vuosi sitten aktiivisemmin treenatessani oli.

Ohjelmassani on jonkin verran takapuoleen keskittyvää treeniä, mutta sen haasteellisuutta voisi lisätä. Sumokyykkyä painon kanssa en saa oikein tuntumaan ja koen, ettei selkä pysy suorana koko suorituksen ajan. Aiemmin olen saanut hyviä tuloksia smithin kanssa kyykkäämisellä. Smithin tanko ohjaa selkää oikeaan asentoon ja ryhti pysyy koko liikkeen ajan. Smithin tankoon saa myös helpommin lisää painoa, kuin käsissä kannattelemalla. Kokeilin tätä sunnuntai-illan salilla, ja tuntuma oli parempi, kuin ilman smithiä. Painoakin oli toki 5 kg enemmän, johtuisikohan siitä 😉

En lupaa kuvia takapuolen kehityksestä, mutta se kehittynyt reisilihas olisi tässä! Näettekö te tuossa semmoista pienen pientä lihaksen aiheuttamaa uloketta? Kyllä se on siellä!! LIHAS!