Miltä syöpä näyttää?

Minulla syöpä ei näytä tällä hetkellä juuri miltään, ja päällepäin sairastamistani ei voisikaan arvata – ainakaan vielä.

Voin fyysisesti hyvin, ja aivan minimaalisia juttuja lukuunottamatta voin aivan samoin kuin ilmankin tätä tautia.

Minulla syöpä näyttäytyy enemmän ajoittaisena väsymyksenä, huonotuulisuutena ja ainaisena stressinä, joita yritän kuitenkin sairasloman turvin hallita.

Jaksan ihan kivasti.

Usein jopa tosi kivasti.

Joskus huomaan pieniä oireita immunologisen lääkityksen johdosta, tai ainakin epäilen kyseisten oireiden johtuvan lääkityksestä. Pieniä hyttysen piston oloisia näppyjä ilmestyy käsivarsiin muutama päivä lääkkeen antamisen jälkeen. Limakaivot ovat kropassa ehkä aavistuken verran kuivuneita. Flunssa ei pääse läpi kunnon vaivaksi asti, mikä on todennäköisesti lääkkeen ansiota.

Toki leikkauksen jäljet ovat läsnä elämässäni koko ajan, ja tarkkasilmäiset voivat huomata reisimittaisen tukisukkani vaatteiden alta tai nilkasta pilkottamasta. Hameita en mielelläni pidä, koska tukisukka näyttää vähän hassulta, ihan kuin olisin unohtanut puolet sukkahousuista kotiin. Jonkin verran jalassa on kipuja poistettujen imusolmukkeiden takia.

Yleensä syövästä ajatellaan huiveja, verkkareita ja nuutuneita ilmeitä, ja sekin vaihe voi olla minulla vielä edessä. Toisaalta, melanooma ei käyttäydy ihan samalla tavalla kuin ne yleisimmät syövät, enkä minäkään oikein osaa sanoa, miltä loppu voisi kohdallani näyttää.

Toivottavasti syöpä näyttää minun kohdallani pitkältä tulevaisuudelta, onnen hetkiltä ja elämiseltä.

Kyllä sen stressin kestää, jos vain saisi elää.