Bongasitko syöpäni Hesarista?

Maria Hakkala Vesa-Matti Väärä.jpg

Lukiko kukaan eilen Helsingin Sanomien printti- tai verkkolehteä? Törmäsitkö siellä juttuun melanoomasta?

Se olen minä!!!

Annoin pari viikkoa sitten haastattelun toimittaja Kata Malmbergille, ja tunnin mittaiseksi venyneestä vuodatuksestani poimittiin osa tuohon artikkeliin.

Minun mielestäni on todella hyvä, että melanoomasta puhutaan, sillä sen hoito alkuvaiheessa on (fyysisesti) helppoa hyvin ennustein, mutta ihmisten tieto on usein aiheesta vähäistä, jolloin monesti nämä hyvät ennusteet menevät ohi. Minulla tosin oli tietoa, paljonkin, ja silti se osui kohdalleni.

Minun osuuteni artikkelissa oli se henkilökohtaisen kokemuksen tuominen, ja sitähän minulla on, vaikka koko homma on minullekin aika tuore tapaus. Vielä vuosi sitten elin ihan tavallista syöpähuoletonta elämää.

Itseni pysäytti artikkelin verkkoversion otsikko, jossa sanottiin suoraan, ettei syöpääni saa enää sisäelimistä pois. Ja vaikka kerroin faktan itse toimittajalle, ja se todellakin on tiedossani, on silti pysäyttävää lukea se maan suurimman sanomalehden etusivulta.

Yritän silti olla ajattelematta asiaa tuolta kannalta.

Jutun tekeminen oli positiivinen kokemus, sekä tekstin että kuvauksen kannalta. Minut kuvasi Turussa eräänä arkiaamuna valokuvaaja Vesa-Matti Väärä, jonka kanssa oli hauskaa jahdata kuviin auringonsäteitä ja turkulaista tunnelmaa. Tykkään siitä, että näytän kuvissa itseltäni. (olin saman kuvaajan linssin edessä reilu vuosi sitten televisiobloggauksen tiimoilta!)

Näin vakavan sairauden värittämänä tunnen velvollisuutta valistaa ihmisiä, vaikka vierastankin sellaista ”älä nyt uskalla elää” -saarnaamista. Hesarin juttu oli mielestäni juuri sopiva, eikä levikin suuruudesta myöskään ole haittaa.

Onhan tää aikamoista.

Paljon on tullut viestejä tutuilta ja tuntemattomilta, ja on aina mukavaa huomata, että ihmiset uskaltavat ottaa yhteyttä, etteivät kaikki vain katoa samalla tavalla kuin minun pitkä tulevaisuuteni.

Verkkojuttu on vain tilaajille, mutta ilmaisen kokeilujakson turvin pääsee timanttijutun lukemaan. Paperilehti löytyy vielä kirjastoista. Minä saan oman kopioni pian postissa.

 

Tähän loppuun haluan lisätä vähän hymyä vielä! 🙂

 

 

 

 

Kuva: Vesa-Matti Väärä.

Kommentit (2)
  1. Juu! (=vastaus otsikon kysymykseen :))

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *