Mitä tehdä lyhyellä loppuelämällä?

Aikaa on rajallisesti, jopa todella vähän, ja väkisinkin tulee välillä mietittyä, että mitä haluaa vielä ehtiä tehdä.

Mutta, tuo ajatus tulee yllättävän vähän mieleen, ja tarkoituksella usein heitän sen sinne jonnekin aivojen romukoppaan muiden hyödyttömien ajatuksien ja pelkojen seuraan. En halua pohtia koko ajan elämän keston rajallisuutta. Kyllä sen tietää muutenkin.

Juuri eilen illalla sanoin miehelleni, että en halua loppuelämäni olevan jonkinlaisen bucket listin (eräänlainen toivelista) suorittamista. Jos se jää kesken, se tuntuu ahdistavalta, ja jos sen saa tehtyä loppuun, voi tuntua ihan äärettömän tyhjältä ilman sanottavampaa saavutuksen tunnetta.

Elän mieluummin hetkessä, vaikka tuntuukin hassulta viettää elämän viimeisiä kuukausia somea selatessa tai hömppäsarjoja katsoessa. Nautin viikonloppuisin perheen kanssa touhuamisesta ja tuttujen näkemisestä.

Isompi ongelma tästä elämän tarkoituksesta tulee enemmän arkipäivisin. Olen useimmiten yksin kotona, ja vaikka saan siitä äärettömän paljon voimia, alan pohtimaan tällaisia asioita enemmän.

Voisin treffata kavereita ja tehdä asioita, mutta olen arempi touhuamaan asioita yksin. Haluan oman rauhani, jotta muina aikoina jaksan touhuta läheisteni kanssa, mutta yksinolo tulee turhien ajatuksen hinnalla.

Katselen seiniä. Pohdin tekemistä. Mietin tulevaa. Suren eilisiä. Masennun.

Vaikka yksinolo saa ajatukset sukeltamaan todellisuuden syvyyksiin, ilman yksinoloa en jaksa olla läsnä niissä hyvissä hetkissä.

Kyllä siinä on ristiriitaa kerrakseen.

 

 

Vointi on tällä hetkellä ihan ok. Sytostaattihoidon kolme ensimmäistä viikkoa meni yllättävän nopeasti, vaikka toisaalta siinä ehti kokea kaikkea yhden elämän verran. Välillä kuumetta hoidettiin päivytyskäynneillä ja antibiooteilla, yhdessä kohtaa kipulääkkeet veti ihan matalaksi, kunnes tasapaino löydettiin pahoinvointilääkkeillä. Sitten opeteltiin paljon oman jaksamisen rajoja. Muutaman tunnin jaksaa tehdä asioita liikenteessä aika normaalisti, mieluiten jonkun auttamana, ja sitten tarvitsee reippaasti lepoa. Iltaisin nousee vähän lämpöä aina, yöt tulee hikoiltua läpeensä mutta yleisesti nukuttua hyvin. Hiukset alkoi lähtemään, ja ajoin sitten ne loputkin pois, ettei yöt menisi irtohiuksiin raivostuen. Eilen sain sytoannoksen nro 2, ja nyt odotellaan jännityksellä, mitä seurauksia tulee. Pelottaa kaikki, kuten aina.

 

Kommentit (11)
  1. Hei….Voimia sinulle❤ Olet minunkin ajatuksissa usein. Toivon ihmettä sinulle!!

  2. Olen lukenut kaikki kirjoituksesi. En tiedä, mitä sanoa, mutta vaikka en tunne sinua, tuntuisi tässä tilanteessa pinnalliselta vain painaa sydämen kuvaa.
    Toivottavasti voit olosuhteisiin nähden hyvin ja koet hyviä hetkiä kevätauringossa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *