Onko järkee vai ei?

Netti on tylsä.

Televisiosarjat on tylsiä.

Elämä on tylsää niinä hiljaisina hetkinä, koska en uskalla tarttua siihen. Pelkään, että se viedään kohta muutenkin pois, ni mitä järkeä missään enää on.

 

Rankan viikon lopuksi on ollut paljon hyviä hetkiä, ihania ihmisiä ja onnea, mutta hälinän ja tsemppaamisen tauottua alkaa pelottaa.

Entä, jos aloitan uuden virkkausprojektin, enkä saa sitä kuitenkaan valmiiksi?

Entä, jos aloitan kirjan, jonka viimeistä sivua en koskaan luekaan?

Entä, jos ehdin toivoa onnea ja normaalia elämää, mutta tämä on sitä normaaleinta, mitä enää koskaan saan?

 

Sanomattakin on selvää, että vuoristoradalla ollaan taas, ja mäet ja mutkat ovat niin hurjia, että vertauskuva kipulääkkeideni aiheuttamasta pahoinvoinnista on pakostakin aika osuva.