Onko järkee vai ei?

Netti on tylsä.

Televisiosarjat on tylsiä.

Elämä on tylsää niinä hiljaisina hetkinä, koska en uskalla tarttua siihen. Pelkään, että se viedään kohta muutenkin pois, ni mitä järkeä missään enää on.

 

Rankan viikon lopuksi on ollut paljon hyviä hetkiä, ihania ihmisiä ja onnea, mutta hälinän ja tsemppaamisen tauottua alkaa pelottaa.

Entä, jos aloitan uuden virkkausprojektin, enkä saa sitä kuitenkaan valmiiksi?

Entä, jos aloitan kirjan, jonka viimeistä sivua en koskaan luekaan?

Entä, jos ehdin toivoa onnea ja normaalia elämää, mutta tämä on sitä normaaleinta, mitä enää koskaan saan?

 

Sanomattakin on selvää, että vuoristoradalla ollaan taas, ja mäet ja mutkat ovat niin hurjia, että vertauskuva kipulääkkeideni aiheuttamasta pahoinvoinnista on pakostakin aika osuva.

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Olen jo joitain kertoja aloittanut kommentoinnin, mutta uskalluksen puuttuessa jättänyt sen tekemättä. Harvoin kukaan ihminen koskettaa minua kuten sinä tilanteessasi. Seuraan päivityksiäsi, ajattelen sinua ja perhettäsi päivittäin. Ihailen rohkeuttasi ja tapaa kirjoittaa asioista taidokkaasti. Kunpa voisin jotenkin auttaa, ajattelen.

    Toivon sinule paljon hyviä päiviä, onnea ja keväistä auringonpaistetta.

  2. Aivan varmasti on mieli sekaisin. Kuvittelen epävarmuuden olevan kamalaa. Meillä Poika, kun saa nuo kivut pidettyä lääkeillä hallinnassa, päätti mennä vapaaehtoistyöhön. Jotenkin ”eläkeläisen 31-v” on pidettävä ajatukset muualla. Huomaan hänessäkin tuota ”hetkessä elämistä”. Jos suunnittelen ääneen jotain tulevaa, vastaus on kaatsotaan nyt…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *