Tulkoon joulu syöpäsairaallekin
Tänään sain jälleen uutta tietoa tilastani, ja opettelen suhtautumaan asioihin vähän uudella tavalla.
Minulla on syöpä, mutta en ole kuolemassa, ainakaan juuri nyt.
Toisten kontrollikuvausten tulokset kertovat samaa kuin syksyn ensimmäisetkin kuvaukset: syövän leviäminen on pysähtynyt ja kasvaimet ovat kesän pahimmasta tilanteesta pienentyneet.
En kuitenkaan osaa hyvistä uutisista iloita.
Hullun toiveena olisin halunnut, että syöpä olisi entisestään pienentynyt, jopa dramaattisesti. Olisi ollut aivan uskomattoman upeaa kuulla, että syöpä on hävinnyt kokonaan, vaikka sellainen olisi täysin haihattelua. Mieli kuitenkin laskee kaiken villeimmästä toiveesta alemman toteutuman pettymykseksi.
Yritä siinä sitten selittää läheisille, miksi omasta mielestä tämä hyvä uutinen harmittaa.
Olen tottakai iloinen hyvästä uutisesta ja siitä, että elämäni jatkuu ainakin toistaiseksi, mutta kestää hetken prosessoida asia omassa päässä, jotta se muuttuu siksi positiiviseksi asiaksi, mitä se ehdottomasti on.
Piristyn tästä kyllä tunti tunnilta, ja huomenna olen jo varmaan hyvillä mielillä. Joulunviettoon on kiva lähteä positiivisin mielin, vaikka tämä joulu on ollut aika tunnerikasta aikaa. Tänäänkin syöpäklinikalla olin nuorin potilas mutta silti taisin liikuttua eniten henkilökunnan ja potilaiden yhteisessä joululauluhetkessä.
Väkisinkin pelkään tämän joulun olevan viimeiseni. Aivan kuten viime vuonna.
Mutta, hei! Hyvää joulua teille kaikille! Ollaan onnellisia omista jutuista! 🙂