Olen 33-vuotias nainen, jolla todettiin melanooma eli pahanlaatuinen ihosyöpä ensimmäisen kerran viime vuoden lokakuussa.

Minulta kysytään usein, miten huomasin epäillä melanoomaa, ja käyttäytyikö huonoksi todettu luomi jotenkin oudosti. Huomaan ihmisillä olevan tarve tietää asia tarkasti, jotta he voivat välttää tilanteeni.

Olen punatukkainen ja vaaleaihoinen, joten olen aina ollut tietoinen auringon vaaroista ja melanooman oppikirjaesimerkeistä. Kyseinen luomi oikeassa pohkeessani on koko elämäni ollut siisti koholuomi, jonka repeämisestä olen huolehtinut mutta en kuitenkaan niin paljoa, että olisin lähtenyt sitä erikseen poistattamaan yksityisellä.

Pienen poikani kasvaessa halusin kuitenkin poistattaa ylävartalostani pari löysää luomea, joita pikkuinen oli alkanut näpräilemään, ja samalla tuli ajankohtaiseksi myös pohkeen luomen poistaminen. Edellisten kuukausien kuluessa pohkeen luomi oli kuivunut ja vähän halkeillut, eikä se tiukkojen farkkujen takia päässyt kunnolla paranemaan, joten päätimme omalääkärini kanssa poistattaa sen varmuuden vuoksi.

En osannut epäillä luomessa olleen mitään pahaa, mutta näin jälkikäteen olen oppinut, mihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota.

Kolme päivää syntymäpäiväni jälkeen sain soiton lääkäriltäni, joka kovin hämillään kertoi minulta löytyneen melanooman tuosta pohkeen luomesta. Kirurgiselta otettaisiin yhteyttä jatkotoimenpiteistä.

Epäusko oli päällimmäisenä minun ja mieheni mielessä, sillä en saanut puhelussa paljoa muuta tietoa kuin diagnoosin. Aika pian tajusimme mennä katsomaan Omakannasta patologin tarkan lausunnon, minkä jälkeen huutoitkimme kahdestaan autossamme tavaratalon parkkihallissa.

Melanoomalle on olemassa muutama numeroluokitus, jotka kertovat sen levinneisyydestä ja vakavuudesta. Minun lukemani olivat siinä pelottavassa viimeisessä sarakkeessa, jonka jälkeen on vain nuoli eteenpäin.

Diagnoosia seuraavalla viikolla kävin plastiikkakirurgin vastaanotolla, jossa minulle kerrottiin tulevasta leikkauksesta. Melanooman ensimmäinen hoitokeino on aina leikkaus, jos siitä on hyötyä.

Parin viikon päästä menisin leikkaukseen, jossa pohkeesta poistetun luomen ympäriltä poistettaisiin lisää ihoa ja kudosta, jotta alkuperäinen melanooma saataisiin varmasti siistittyä kokonaan pois. Sen lisäksi nivusistani poistettaisiin ns. vartijaimusolmukkeet, eli pohkeesta katsoen ensimmäisen imusolmukeryhmän ensimmäiset imusolmukkeet, jotta saataisiin tietää, onko melanooma edennyt alkuperäisestä luomesta eteenpäin.

Yhtäkkiä työnhakuni ja lapsiperhearkeni olivat muuttuneet epätodelliseksi paskamyrskyksi, jonka keskellä elämäni pystyy edelleenkin jakamaan aikaan ennen ja jälkeen diagnoosin.