Syövästä huolimatta

Syövästä huolimatta minulla on flunssa.

Syövästä huolimatta poika on kuumeessa.

Syövästä huolimatta mies oli työmatkalla ulkomailla, kun minulla oli flunssa ja poika oli kuumeessa.

 

Syövästä huolimatta elämä jatkuu, ja ainakin toistaiseksi minä liikun sen mukana.

En ole vain syöpää sairastava ihminen.

Olen äiti.

Olen vaimo.

Olen nainen, joka tykkää televisiosarjoista ja virkkaamisesta.

Olen minä.

 

Syövästä huolimatta olen minä.

 

Näkevätkö muut sen?

 

 

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Ehkä siksi, että olemme monin osin samassa elämäntilanteessa tai menty vähän samassa tahdissa (lapsi, avioliitto, työ), musta välillä tuntuu, että syöpä on jotain epätodellista. Varmasti myös siksi, että luen sun juttuja verkon yli eikä olla ainakaan vielä tavattu. Ja ehkä siksi, että sitä on vaikea käsittää, että aika voi yhtäkkiä olla niin rajallista, kun itse saa ajatella vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Siksipä ehkä juurikin kaikki ne muut puolet korostuu, sinä tyyppinä ja sun tekemiset, lapsen kanssa olemiset, ja syöpä on kuitenkin sittenkin vain sivulause. Ei tämä ehkä lohduta, mutta ei kai koskaan vain yksi asia määrittele ihmistä. Toivon niin, ja toivon, että sun lähelläkin ihmiset näkee vielä sut kokonaisena.

    1. Kiitos! Kirjoitit kauniisti, ja tää kosketti <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *