Mennää uimaa!
Kolean kesän heinäkuu on kohta lopuillaan, eikä merivesi ole kunnolla lämmennyt vieläkään. Eipä ole tehnyt mieli uimaan. Lapsuuteni aurinkoisina kesäpäivinä meressä oltiin tuntitolkulla, liottiin niin, että lopulta hampaat kalisivat ja sormet olivat aivan kurttuiset ja valkeat. Pyyhkeen alla auringossa kroppa lämpeni nopeasti, ja sitten mentiinkin kotiin syömään. Ne, joilla ei ole omaa tai kaverin rantaa kävivät Syväskillä uimassa. Syväskille (syvä kivi?) en edes tiedä oikeaa nimeä, mutta se on pieni niemi Tiutisen itärannalla. Syväskille mentiin vasta, kun Pikkeskillä (Pikkukalliolla) oli harjoiteltu tarpeeksi. Saaressa sisemmällä asuvat lapset käyvät nykyäänkin uimassa Syväskillä, mutta tänä kesänä ei sieltäkään ole juuri polskimista kuulunut.
Kun uimataito oli Pikkeskin ja Syväskin jälkeen kehittynyt tarpeeksi, oli lupa mennä Kauppalanrantaan. Kauppalassa hypittiin veteen mattolaiturin reunalta tai puikkolaitureiden puikkojen nokasta. Rohkeimmat pojat sukelsivat matonpesupöydiltä. Kauppalan rannassa on kova virta, siellä on syytä olla varovainen edelleen. Kerran jouduin mattolaiturin alle kierähdyttyäni selkä edellä veteen. Siinä oli paniikki lähellä, ennenkuin tokeni, missä on ja kuinka pääsee pois.
Lapsuudessani tiutislaiset olivat kovia käymään saaressa. Mökille mentiin, jos sellainen oli. Aika monella perheellä oli Kotkan saaristossa kesämökki, jonne he menivät viikonlopuiksi ja kesälomalla. Mökittömät veneilivät lähisaariin muuten. Monilla oli tapana telttailla, ja leiripaikka pystytettiin koko kesäksi. Vähän kuin karavaanarit nykyään: siirrettävä majoitus pystytetään koko lomakaudeksi yhteen paikkaan.
Jos ei haluttu yöpyä saaressa, käytiin moottoreilla (katettu vene) ja perärutkuilla (soutuvene + perämoottori) vaikkapa Kukourissa keittämässä nuotikahveja tai Kuutsalon Santaniemessä uimassa. Kukourissa oli meren hiomia litteitä pieniä ”leipäkiviä”, joita veteen viskaamalla kilpailtiin, kuka sai eniten ”leipiä”. Minä sain maksimissaan kolme, mutta iskä ja pikkuveli saivat yleensä vähintään seitsemän.
Marja-aikaan perheet tai kokonaiset venekunnat suunnistivat saaristoon keräämään mustikoita ja puolukoita. Miehillä oli onget ja matopurkit mukana kalastamista varten. Toisinaan saalis paistettiin jo nuotiotulilla, tai tehtiin kalasoppaa, muuten kalat tuotiin kotiin.
Myös me kouluikäiset lapset kävimme saarissa keskenämme vanhempien ollessa töissä. Tiutisen lapset osasivat pienestä pitäen soutaa, isommilta matkimalla opittiin. Melkein joka talossa oli soutuvene ja aina jonkun iskä (isä) antoi luvan lainata paattiaan.
Kesäisin kävimme naapurintytön kanssa aurinkoretkillä Tiutisen eteläpuolella olevassa Pirköyrin saaressa, Pikrässä. Teimme kotona eväät, pakkasimme ne ja ajanvietteet koriin ja soudimme salmen yli Pikrän kallioille. Siellä pelasimme korttia ja selasimme Anttilan kuvastoa, josta valitsimme joka aukeamalta mieluisan asun.
Toisen puolen naapureilla oli Pikrässä mökki, jossa oli kiva käydä päivä- tai yöretkillä. Saunan löylyistä kirmattiin ottamaan laineita, joita Kotkan kantasatamaan tulevat laivat nostattivat. Hämärän tultua pelasimme mökissä korttia.
Istuskellessani rannassa muistelen toisinaan retkiä, joita teimme Ruotsinsalmen väylän varrella oleviin lukuisiin pikkusaariin. Saarten väliset kapeat salmet ovat karikkoiset, mutta niiden läpi soudimme Kuutsalon Santaniemeen. Joku (yleensä poika) oli kolunnut salmet moneen otteeseen niin, että tiesi, mistä uskaltaa soutaa joutumatta kiville.
Santaniemen rannan tuntumassa oli pieniä paljaita hiekkasärkkiä, joille uimme. Niillä reissuilla oli aina useampia lapsia ja joskus myös monta venettä. Hienosti osasimme pysyä poissa väylällä kulkevien alusten tieltä, veneessä istuttiin, eikä kukaan koskaan pudonnut. Nykyaikaisia käytännöllisiä pelastusliivejä ei edes ollut. Jos jollakin oli senaikaiset korkkiliivit, estivät ne tehokkaasti hyvän soutuasennon. Retkelle lähdettiin vain tyynellä säällä, ja jos tuuli rupesi nousemaan, soudettiin kotiin mahdollisimman nopeasti. Välillä kyllä kastuttiin myös kotimatkalla ihan vain paikallaan istuen, kun sade yllätti.
Harmittavan harvoin enää näkee lapsia Tiutisenkaan vesillä soutelemassa.