Teininä kulmilla
Lienette kuulleet väitteen, että jos lapsella on ilta toisensa perään joku kuormittava harrastus, hänen koulunkäyntinsä yleensä kärsii hieman tai paljon. Lapsen potentiaalinen oppimiskyky ei pääse toteutumaan, koska hänen aivonsa eivät milloinkaan ehdi levätä ja sulatella uutta tietoa, omaksua sitä kunnolla ja siirtää pitkäkestoiseen muistiin. Vitsi vitsi! Vai onko?
No, varhaisen teini-ikäni Tiutisesta ei juurikaan matkustettu iltaisin mantereelle harrastamaan, läksyt tehtyämme luimme kirjoja kotona tai norkoilimme keskenämme. Ruutuaikaamme ei tarvinnut säännöstellä, koska televisiosta tuli harvoin nuoria kiinnostavaa ohjelmaa. Meillä oli siis optimaaliset mahdollisuudet tulla varsin viisaiksi?
Arkisin Työväentalo meni iltayhdeksältä tai -kahdeksalta kiinni, jolloin nuorimmat kipittivät kotiinsa ja varttuneimmat jäivät vielä toviksi ”kulmille” norkoilemaan. Kulmat oli keskisaarella tien varrella olevat vesiposti ja katuvalo. Kulmilla vain oltiin ja juteltiin, ja muistettiin sieltäkin lähteä ajoissa kotiin ja nukkumaan, koska aamutoimiin ja koulumatkaan piti aamulla varata toista tuntia. Meillä kotona mentiin pieninä jo ´kaheksalt maate`, teininä heti yhdeksän jälkeen. Opettajat aina kehuivat Tiutisen nuoria aamupirteiksi, olimmehan harrastaneet vähintään puoli tuntia reipasta liikuntaa joka arkiaamu.
Kulmille nuoriso kokoontui myös talvisina viikonloppuiltoina, Työväentalo oli silloin kiinni. Ajatelkaa: tuntitolkulla vapaaehtoista palelua pakkasessa. Toki vaihtoehtona olisi ollut vaikkapa mennä elokuviin Kotkansaarelle: ensin olisi pitänyt kävellä joko jäätietä Sapokkaan tai Hallan saha-alueen läpi linja-autolle Hallaan. Harvoin sitä kukaan viitsi, helpompi oli olla saarella. Ilmankos Tiutiseen onkin syntynyt monia pariskuntia ihan kotitekoisesti, saarelaisaineksista.
Pariin otteeseen rohkenimme liftata kaverini kanssa Helilään Kineman nuorisotalolle. Siellä olisi kyllä viihtynyt pidempään, mutta perillä ehti olla vain reilun tunnin, kun jo piti rientää tien varteen peukalokyytiä kyttäämään. Huomannette, että liftaus alkoi ja päättyi Hallansaarella, kas kun sitä Tiutisen pengertietä ei vielä ollut. Matka Helilästä Hallaan lienee ollut reilut viisi kilometriä? Hallasta käveli vielä kotiin puolisen tuntia. Kotiintuloajat olivat tiukat, eikä niistä kotona joustettu, vaan myöhästymisestä olisi taas tullut viikon kotiaresti. Ja jos ei autoja sitten mennytkään Hallaan päin, tai saatu peukalokyytiä, myöhästyimme varmasti. Lifttaamisesta puolestaan emme edes uskaltaneet kotona kertoa.