Kouluruokaa
1960-luvun lapsuuteni koulutalossa toimi kolme yhdysluokkaa ja oppilaita oli 70 – 80. Lukumäärällä ei ollut oppilaille merkitystä, koska kaverit olivat suunnilleen omanikäisiä.
Olen yleensäkin huomannut, että alakoulun oppilaalle tärkein yhteisö on oma luokka. Sillä, onko luokka yhdysluokka, ei liene niinkään väliä oppimisen kannalta. Olen sekä oppinut että opettanut yhdysluokissa, eivätkä oppilaiden oppimistulokset ole poikenneet naapurikoulujen tuloksista. Koulussa voi olla satoja oppilaita, kuten omien lasteni koulussa oli, eikä pienikään oppilas ole turvaton, kunhan hänellä on oma ryhmä ja turvallinen opettaja. Kysykää vaikka lapsilta.
Tiutisen kansakoulu koostui kahdesta koulurakennuksesta: koulutalosta ja ruokalarakennuksesta, jossa oli myös pieni voimistelusali ja veistoluokka (pukuhuone samalla). Vielä erikseen kolmantena oli halkovarasto- ja käymälärakennus, suihkuja tai sisävessoja ei ollut. Voimistelusalissa ja luokissa oli korkeat pönttöuunit ja narisevat lautalattiat.
Rakastin olla koulussa, varsinkin kouluajan jälkeen. Vahtimestari-siivoojatäti oli ystävällinen, hän antoi lauantaisin minun jäädä seurakseen pyyhkimään tauluja – lauantait olivat koulupäiviä. Tunsin olevani iso tyttö saadessani auttaa.
Koulun keittiössä oli iso puilla lämmitettävä liesi, jolla keittäjä valmisti ruuat. Ruoka oli maittavaa, pidin varsinkin tillilihasta.Tomaattikeitto puolestaan oli jotakin niin eksoottista, etten vieläkään syö sitä. Toisinaan näkkileivässä oli kuminalla täytettyjä ruutuja ja päälle sai joskus juustoa. Juusto piti ottaa ja lautanen syödä väkisin tyhjäksi, mutta leivän juustoineen saattoi salaa sujauttaa hihaan. Keittolan kivijalassa oli ilmastointiaukkoja, joista juustosiivut ja kuminanäkkileivät oli helppo sujauttaa näkymättömiin.
Luulen läheisen kaatopaikan rotilla olleen sellaisina päivinä juustojuhlat.
Nykyään kouluruoka tulee keskuskeittiöstä. Erilaiset ruokavaliot, johtuvat ne sitten terveydellisistä tai uskonnollisista syistä, otetaan tarkasti huomioon. Ruokalinjastossa on yleensä tarjolla kaksi vaihtoehtoa, joista valita, ja jokainen kokoaa lautasensa sisällön itse.
Ennen vanhaan kouluissa oli keittäjät, ruoka tehtiin paikan päällä, ja kaikki söivät samaa ruokaa. Ruoka-aineallergioista tai laktoosi-intoleranssista ei oltu kuultukaan, saati keliakiasta. Jos ruokailun jälkeen valitin vatsakipuja, antoi joku opettajista kamfertintippoja (Kamfer) sokeripalassa. Lääke lienee vaikuttanut rauhoittavasti. Kai hän oletti minun vain olevan hermoheikko, käytettiinhän kamferitippoja myös hysterian poistamiseen. Nyt opettajat eivät saa antaa oppilaille edes aspiriinia päänsärkyyn.