Talvilinnut

Kireä pakkanen jäädytti vihdoin kelkankuljettavan jääkannen Ruotsinsalmen väylään Tiutisen edustalle. Viime sunnuntaina näkyikin lähisaareen kulkijoita, toisilla eväät repussa. Viikon puoliväli toi sitten taas kovat pohjoistuulet ja jäät rikkoutuivat, mikä vei ainakin luistelujään. Lumisateet viimeistelivät tuhon: lumen alla jäätyminen ei ole lainkaan tehokasta. Uudelleen jäätyneiden telien väleissä ja päällä ei liene mielekästä viilettää, nenälleenhän siinä menee!

Istun siis sisätiloissa, virittelen valkeat tulipesiin ja kirjoitan höpinöitä:

Ikkunasta näkyy, kuinka urpiaisparvi aterioi redutin rinteellä ja umpeenkasvaneen juoksuhaudan pensaissa. Kyseinen kaivanto on tiuskalaisittain kylläkin vallinponni. Muutama mustarastaskoiraskin näkyy siellä viihtyvän.

 

Maa on jäässä ja pikkulinnut tarvinnevat ihmisten apua selviytyäkseen talvesta. Oikeastaan ne pärjäisivät ilman meitäkin, mutta itsepä olemme linnut opettaneet ruokailemaan lintulaudoilla. Siksikin ne hakeutuvat asutuksen piiriin. Ja jos ruokinnan on kerran aloittanut, sitä pitää myös jatkaa läpi talven!

Pihassamme on iso kuusi, jonka oksilla on tiaisten turvallista ruokailla. Mies jemmaa tiheästi kasvavien tuuheiden oksien kätköihin talipalloja, joita sini- ja talitiaiset sitten parvina pyrähtävät nokkimaan. Näin ne ovat piilossa varpushaukoilta, jotka niitä vaanivat.

Kaikki linnutko ovat älykkäitä eläimiä? Tuskin kovin viisaita kuitenkaan. Aikamoisia laumasieluja ne ainakin ovat: Jos viet rantaan vaikkapa vanhaa leipää tai puuroa, ei se ensimmäisenä apajan havaitseva varis suinkaan syöksy yläilmoista ruokailemaan. Ei: se kaartelee, ääntelee ja kieppuu, kunnes koko kulmakunnan varikset, harakat ja muutama harmaalokkikin ovat saaneet saaliista tiedon. Ja sitten, yhtäkkiä onkin kaiken sorttista siivekästä puuromöntin kimpussa. Pitää saada aikaan kunnon kisa ja taistelu elintarvikkeesta. Höh, olisi käskenyt vain omat kaverinsa paikalle, mutta ei.

Olettehan kuulleet sanottavan, että älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.