Joulukuusi

Olohuoneessa on vielä joulukuusi. Sillä onkin taas ihan oma tarinansa. Mies haki puun ”omasta mettästä”, sieltä, mistä usein ennenkin olemme kuusen hakeneet, kahden nuoremman lapsemme syntymäsaaresta. Nuorimmainenkin osasi jo alle kymmenkesäisenä kaataa puun omin voimin ja vetää sen pulkalla kotiin.

Nyt kuusi kulki kätevästi auton sisällä, vieläkin on katossa kuivia havunrippeitä. Sahatessaan sitten ylimääräisiä alaoksia sahasi mies käsisahalla myös keskisormeensa, luuhun asti. Kuka tahansa muu olisi mennyt tikattavaksi, mutta tämä saarelainen teippasi rosoisen haavan maalarinteipillä. Haava parani, eikä taaskaan tarvittu lääkäriä: ”Niillä on siellä oikeitakin potilaita, joilla on kiire päästä hoitoon!” Hyvin osasi itsensärikkoja vammansa hoidella.

 

Sitten kuusenkynttilät: omia ja mummoloiden vanhoja kunnon paksujen sähkökynttilöiden sarjoja oli vintille ehtinyt kertyä kuusi laatikkoa, ja sitten vielä sellaiset sirommat, joissa tehosteena muka valuvaa talia. Paksuissa on vaihdettavat kynttilät, joten viidestä pakkauksesta sain kokeilemalla koottua yhdet toimivat. Kuudensista oli johto kunnolla poikki, roskiin siis.

Virittelin alaoksille paksujen kynttilöiden sarjan ja puolivälistä latvaan ne ohuemmat. Kaikki kynttilät pysyivätkin napakasti, vaikka yläoksat olivat suht hennot. Koristelun hoitaisi tyttäremme saavuttuaan joulun viettoon.

Vaarilta perittyjä lippuja ei löytynyt mistään! Koko talo on käännetty ja tongittu katosta lattiaan, mutta perintöliput (ajalta ennen Toista Maailmansotaa) ovat kadonneet! Olen joka joulu kerännyt ne vitriiniin talteen, kirjojen taakse pieneen kullanväriseen paperikassiin – nyt niitä ei ole missään. (Kuitenkin toinen, kirjojen taakse pantu pikkupussukka, täynnä olkikoristeita löytyi, ripustin ne kuuseen.) On etsitty, on: vintiltä, kirjakaappien takaa, piironkien ja kirjoituspöydän laatikoista, vaatekaappien päältä, joka paikasta! Kaikkea muuta aiemmin etsimääni on kyllä löytynyt, kuten pino hellehattuja, jotka olivat koko kesän kateissa. No, eipä niitä silloin olisi tarvinnutkaan.

Käsittämätöntä. Onko teiltä kateissa mitään todella arvokasta? Se lamaannuttaa. Kuusi on koko joulun seissyt vajaakoristeisena. Pari kertaa jaksettiin ottaa asia puheeksi, sitten annettiin olla. Voisin lainata Nopolaa: ”Ei tehä täst ny numeroo…”

 

Alaoksien kynttilät valaisevat yhä, mutta – kuin pisteenä i:n päälle – on yläoksien siroon sarjaan jossakin joulun vaiheessa tullut oikosulku, eivätkä ne pala enää koskaan…

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *