Mennää raunioille leikkimää!

Tulkaa mukaa. Leikitää raunioil!

 

Osa Tiutisesta oli palanut Jatkosodan pommituksissa 16 vuotta ennen syntymääni. Tiutisen palossa oli tuhoutunut suuri osa saaren taloista, ja kodittomiksi jääneet olivat joutuneet lähtemään saarelta, ainakin väliaikaisesti. Vaikka heti sotien jälkeen oli alkanut kiivas jälleenrakentaminen, niin lapsuuteni ajan keskisaari oli palonjälkeisiä raunioita täynnä.

 

Tiutisen lapset viettivät raunioilla paljon aikaa. Pienenä siellä pelattiin perspalloa, tehtiin majoja ja leikittiin sotaa. Sotaleikkeihin eivät tytöt olleet aina tervetulleita. Niinpä me tytöt leikimme kotileikkejä. Jos palossa tuhoutuneessa talossa oli ollut kellarikerros, löytyi jäänteistä vielä juureskellari. Siitä saikin oivan leikkitalon, jossa saattoi kokata ja hoivata nukkeja myös sateella. Useissa poltetuissa taloissa oli ollut sementtiset ulkoraput, jotka myös olivat säästyneet tulenlieskoilta. Ne toimivat erinomaisina tasoina pikkukeittiöissämme.

 

Maasta saattoi vielä löytää astianpalasia tai palossa sulanutta lasia eri väreissä, ja lasimöhkäleet aseteltiin koristamaan leikkikoteja omenapuiden alla. Raunioilla kasvoi metsämansikoita (aho-) ja mustikoita, ja kun useat tulipalossa tuhoutuneet marjapensaat ja hedelmäpuut olivat kasvaneet uudelleen, löytyi raunioilta kesäisin oikeaa syötävää,

 

Lämpimillä kivillä näki sisiliskoja lepäämässä. Yritimme ottaa niitä kiinni ja purkkiin lemmikiksi, mutta nopeimmallekin taisi jäädä vain häntä käteen. Sisilisko nopeampana pakeni häntänsä pudottaneena kivikkoon.

 

Joskus harvoin saatoimme tyttöjen kanssa löytää raunioista vanhan metallirahan, kolikon, joka oli palossa tuhoutuneen talon jäämistöä. Mutta meitä vanhemmat pojat olivat pienenä käyneet raunioilla oikein aarteenmetsästyksessä: he kertoivat löytäneensä runsaasti kolikoita palaneiden kauppojen kivijaloista.

 

Kolikoiden lisäksi keskisaareslta löytyi paljon rautaromua, jota romuäijiä kävi ostamassa myydäkseen sen eteenpäin. Rautaromu oli tulipalossa tuhoutuneita metalliesineitä, joita saarelaiset olivat raunioilta löytäneet. Sitten aikanaan kaikki rautaromu oli löydetty ja myyty, eikä romuäijiäkään enää ole näkynyt vuosiin.

 

Puheenaiheet Lasten tyyli Ajattelin tänään

Aikuisii pitää tervehtii!

Rannas ei saa huutaa!

Mielestäni viileät, hämärät illat ovat kesässä parasta. Kävin äsken iltalenkillä ympäri kotisaarta muistellen lapsuuteni rantaleikkejä. Pienenä leikimme ”Pikkeskillä”, joksi olimme nimenneet pienen, viettävän rantakallion eteläisen mattolaiturin vieressä. Pojat uittivat laivoja tai pyydystivät maimosia pulloon. Piituista he tekivät mastolaivoja, kiinnittivät piikkikalan selkäevään kaislan ja päästivät kalan vapaaksi.

Tytöt leikkivät Pikkeskillä nukeilla, ja pesivät niiden vaatteita. Ja ainahan rannassa uitiin. Uimaan me lapset opettelimme joko keskenämme tai osallistumalla saaressa järjestettävään uimakouluun. Merta ei pitänyt pelätä, mutta pienenä ei rantaan saanut koskaan mennä yksin. eikä siellä turhan päiten saanut kirkua ja huutaa. Muutenhan jonkun olisi luultu olevan todellisessa hädässä ja vaarassa hukkua. Sääntö oli ehdoton.

Kaikkia koskeviin sääntöihin lukeutui myös tervehtimispakko: Vastaantuleville aikuisille piti sanoa päivää. Piste. Lasten hyvätapaisuus mitattiin juuri sillä, sanoivatko nämä päivää, vaiko eivät. Ja jos eivät sanoneet, meni asiasta aivan varmasti tieto vanhemmille.

Valehteleminen oli sallittua ainoastaan saaren muutamalle hyväntahtoiselle papalle, jotka saivat aivan rauhassa lasketella mitä tahansa palturia – ja lapset kuuntelivat uskoen joka sanan, aikuiset olivat uskovinaan. Muutenhan hyvien juttujen kertoja olisi lopettanut tarinoinnin.

Lapsuuteni Tiutisessa kaikki aikuiset tunsivat toisensa ja tiesivät toistensa lapset. Lapsille aikuiset olivat pääosin ystävällisiä, vaikka saattoivatkin riidellä keskenään esimerkiksi puoluepolitiikasta. Merituuli oli varmaankin hionut terävimmät särmät pois, eivätkä kenenkään tarpeet olleet muiden omia tärkeämmät. Oltiin samassa veneessä.

Tiutislaiset luottivat toisiinsa, ovia ei lukittu, eikä ovikelloja ollut. Jos kotoa pois lähtiessä laittoi oven lukkoon, niin ainakin avain oli selkeästi näkyvillä ovenpielessä. 

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään