Tuplat pitää viiä vinttii!

Talot, joissa lapsena asuin Tiutisessa, olivat enemmän ja vähemmän vetoisia. Ne oli rakennettu ennen sotia, kun kaikesta oli pulaa. Vuosisadan (1900) alkukymmeninä saaren asuttaneet satama-, saha- ja laatikkotehdastyöläiset olivat rakentaneet asumuksensa kulloinkin saatavilla olevista materiaaleista, pääosin laudoista ja nutikoista. Nutikat olivat sahalta saatuja tasauspätkiä. Läheisestä Kukourin saaresta ”ui” tiiliskiviä Tiutisen rannoille, ja niistä on monen rakennuksen seiniä ja ranmuureja aikanaan muurattu. Kaikki irto(ava)tavara osattiin käyttää hyödyksi.

Nurkista veti, mutta taloissa oli toki tuplaikkunat. Alkukesästä, ennen mattopyykkiurakkaa, äidillä oli aina kiire pestä ikkunat. Ensin huolella paikoilleen asennetut tuplat (sisäikkunat) ’otettiin alas’ ja vietiin ylös vintille säilöön. Paperinen liimapaperi lähti liottamalla ikkunanpuitteista, sitten veitsellä auttaen sisäpokat pois ja tiivisteet irti. Karmit ja ulkoikkunat pestiin ja huuhdottiin. Huolellisen huuhtomisen jälkeen ikkunat vielä kuivattiin ja kiillotettiin hankaamalla sanomalehden sivuilla. Tuplasouvi vei sekin useita tunteja, tietysti riippuen ikkunoiden lukumäärästä, mutta se kannatti: ihanhan huoneet avartuivat silmissä!

Syksyllä ikkunasouvi toistui taas päinvastaisessa järjestyksessä, muuten olisi talvella paleltu.

Kirkkaan puhtoisiin ikkunoihin ripustettiin huolella silitetyt kesäverhot ja ikkunalaudoille aseteltiin kukkaruukkuja. Nykyään voimme ostaa ruukkukukkia ympäri vuoden, mutta lapsuudessani ei. Ainakaan Tiutisen kolmessa ruokakaupassa ei kukkia myyty, vaan pelargonioita ja muita kesäkukkia juurrutettiin keväällä versovista pistokkaista useampi alku. Jos välillä halusikin juurruttaa naapurinrouvan ruukkukukasta alun, piti se taittaa salaa, muka varastaa. Vain siten oli menestys kasvin suhteen taattu.

Kaikkien tuntemieni saarelaisten kotona oli kesäisin kesäverhot ja ikkunalaudoilla kukkia.

Viime vuonna tähän mieheni lapsuuskotiin vaihdettiin modernit ikkunat.  Nämä uudet ikkunat avautuvat pesua varten sisään. Sisäkkunoitakaan ei tarvitse enää nostaa paikoiltaan ja raijata ullakolle, vaan ne voi pestä aina, kun huvittaa. Rättien ja sanomalehtien sijaan ikkunanpesuun kuuluvat joko höyrypesuri tai suihkepullo ja ikkunalasta, joista lapsuudessani ei oltu kuultukaan.

Asentajat ihastelivat 65-vuotiaita karmeja – ne tuoksuivat tuoreelle puulle.