Pakastin jatkaa kesää

Nyt ovat meneillään Loppiaisesta alkaneet härkäviikot: pyhättömät arkiviikot, jolloin ei herkutella, vaan tehdään töitä! Mutta vielä loppiaisena kasattiin jouluruokien jämät pöydälle ja loihdittiin niistä paistoksia ja keitoksia. Kinkun rippeistä tuli oikein hyvä hernekeitto. Paitsi, että unohdin ostaa kuivatut herneet. Mies sitten ehdotti purkkihernekeiton tuunaamista, mikä olikin loistoidea!

Höyryttelin jäljelläoleaa kinkkua kattilassa vähässä vedessä, riivin ja pilkoin lihat potkaluun ympäriltä nesteeseen, heitin luun roskikseen, lisäsin vähän vettä ja kumosin kolme purkillista valmista hernekeittoa mukaan. Kymmenen minuutin hauduttamisen jälkeen oli rokka valmis. Hyvää oli!

Kinkunlopun kaivoin pakastimesta, jonne olin sen joulun mentyä pannut.

Aika usein ostan edullisia raaka-aineita, joille en sillä hetkellä keksi käyttöä, panen ne sitten pakkaseen valmiiden ruokien kaveriksi. Pakastin on kyllä kätevä apu täällä syrjässä asuville. Varsinkin jos muistaa myös käyttää sinne säilötyt ruoat ajoissa. Aika usein olen unohtanut, mutta kyllä ne ylivuotisetkin olen saanut kermalla ja voilla tuunattua suunmukaisiksi.

1980 appivanhempani hankkivat ensimmäisen pakastimensa, siihen asti kaikki talvivarastot oli säilytetty kellarissa. Pakastin helpotti syystöitä todella paljon, kun tuotteet saattoi jäädyttää tuoreeltaan ja nauttia pitkin talvea. Kellarisäilytyksessä piti aina tarkkailla juuresten nahistumista, mutta nyt kypsä porkkanasurvos (jopa -tuoreraaste!) säilyi käyttövalmiina arkkupakastimessa niin kauan, kuin oli tarpeen, joskus aina seuraavaan satokauteen asti. Pakkaseen saattoi säilöä myös makeata porkkana-kurpitsasosetta, josta anoppi teki piirakkaa, joka siihen asti oli ollut pelkästään syysherkkua.

Elintarvikkeiden tehosäilöntä on muuttanut meidän kaikkien ruokatottumuksia melkoisesti. Ilman kotien ja myymälöiden pakastimia pitäisi nykyihmistenkin opetella käyttämään kausituotteita ruoanlaitossa. Nyt kaikkea on saatavilla melkeinpä tuoreen veroisena ympäri vuoden.