Pakkaskausi jatkuu

Viikkokausien pakkasjakson ainana on tumpelonkin ollut helppoa sulattaa pakastin: sisältö pyykkikoreihin ja peiton alle pihalle, kaappiin/arkkuun pari kattilallista kuumaa vettä, ja ovi kiinni. Jo sulaa! Kuivaamisessa (myös lattian) kannattaa olla huolellinen, jotta kaapin/arkun uudelleen käynnistäminen ei aiheuta turhaa jään muodostusta. Ja kun näinkin monta viikkoa on kylmännyt, on varmasti jokaiselle löytynyt sopiva hetki.

 

Toisin kuin minä, tämän keittiön edellinen haltija, mieheni äiti ja lastemme mummo, oli taloustaituri. Hänen huushollissaan ei eineksiä syöty. Ainoa valmiina ostettu tuote oli leikkelemakkara tai juusto. Mämminkin mummo teki leivinuunissa ihan maltaista asti. 1950-luvulla, mieheni ollessa pikkupoika, oli perheessä vielä käytössä tuohituokkoset!

 

Mummo oli jo lapsena oppinut ruokatalouden pidon ja ruoanlaiton raaka-aineista alkaen. Sitkeästi hän kylvi siemenet, kitki rikkaruohot, lannoitti kasvimaata ja sai Tiutisen laihamultaisen pihan tuottamaan kurpitsoita, kurkkuja, tomaatteja ja juureksia (perunat, porkkanat…) koko talveksi. Koko tontti oli viljeltyä aluetta, kesäkukille jäivät penkkien raunat.

Metsästä mummo poimi kaksin käsin mustikat ja puolukat. Siihen puuhaan piti perheen lastenkin osallistua, ja osaltaan siksi meillä marjat yleensä ostetaan valmiiksi poimittuina.

Sato säilöttiin kellariin. Puolukat survottiin tiinuun (säilyvät oman happamuutensa takia), mutta mustikoista mummo joko keitti hilloa tai säilöi ne veteen pullossa. Vesipulloa joskus ihmettelin: Oliko siinä mahdollisesti sokeria seassa? Olen varmastikin asiaa kohteliaisuuttani kysynyt, mutten muista vastausta, kosken ollut aikeissa kokeilla menetelmää.

Mieheni lapsuusaikana pihan marjapensaat tuottivat viinimarjoja ja karviaisia myytäväksi asti. Ne saarelaiset, joilla oma pihamaa oli vielä laihempaa multaa kuin tässä, kävivät pientä korvausta vastaan keräämässä talven mehumarjat.

Herukkasato höyrystyi mehuksi keittiön puuliedellä porisevassa Mehumaijassa, ja pian pullorivit täyttivät kellarin hyllyt. Perunat ja porkkanat kasattiin laareihin ja sipulit kuivattiin huolella säilytettäviksi viileäkomerossa. Paljon tekijäänsä kiittävää työtä!

 

Oman pihan sadosta itse tehty mansikkahillo kruunasi talven pakkaspäivien lettupinot. Myös omien lastemme lettukestit järjesti mummo. Perin aikanaan hänen valurautaisen lettupannunsa, jossa oli paikka seitsemälle pikkuräiskäleelle. Pitääpä kaivaa se vintiltä käyttöön!

Mansikoiden viljely taisi loppua siihen, kun talon pieni poika oli ahtanut itsensä niin täyteen punaista herkkua, että siitä seurasi ähky ja reissu Kotkan Kaupunginsairaalaan.