Pihahommissa

Vitsi, et oli kuuma! Menin pihapuskia karsimaan jo aamuyhdeksän jälkeen, jottei muka tulisi hiki. Mutta aurinko porottaa, eikä pihalle tuule yhtään. Ei siellä voi olla valumatta hikenä ruohon sekaan. Jäipähän puuhastelua vielä seuraaviksikin päiviksi!

Minulla ei ole puutarhaa, vaan piha. Ei tänne Tiutiseen mikään puutarha sovi edes sanana. Ei meillä lapsuudessani ollut olohuonettakaan, vaan kammari. Sanassa on kaksi ämmää – ja nyt on olkkari. Nolotti, kun Kotkansaarella asuvat luokkakaverit tulivat käymään, eikä olohuoneesta ollut tietoakaan, vaikka siinähän se oli keittiön vieressä. Telkkari ja sohva, ihan niinkuin kaupunkilaisillakin! Lisäksi piti koko ajan jännittää, tuleeko jollekulle vessahätä, kun sitten piti neuvoa pihan perällä olevaan hyyskään. Jäätietä tulleille hätä tuli nopeammin kuin sulan veden aikana matkanneille.

Piha ei koskaan ole valmis. Eikä minulla ole mitään suunnitelmaakaan, kunhan olen istuttanut puita ja pensaita sinne tänne ja nyt yritän rajoittaa niiden mahtia, jotteivät vallan koko tonttia valtaa. Jos viikonkin on poissa, saa homman aloittaa ihan alusta. Meidän pihalla tulee vai niin mukava olo, kun näkee kättensä jäljen heti, eikä vasta syksyllä sadon kypsyttyä.

Vuohenputki yrittää kesä kesältä nujertaa minut. Se on yhtä sinnikäs kuin koulukiusaaminen. Jollei sitä koko ajan ole aktiivisesti kitkemässä, se rupeaa rehottamaan ja valtaa koko pihan. Pelkkä tahtominen ja toivominen eivät pidä kurissa kumpaakaan. Mutta taistelu jatkuu!