Silmä tottuu
Tiedättehän: silmä tottuu, eikä remontin tarvettakaan huomaa, ennen kuin joku uusi ihminen astuu ovesta sisään. Silloin sitä itsekin yhtäkkiä katselee ympärilleen ikään kuin toisen silmin. Kaikki toistakymmentä vuotta sitten (mahdollisesti) laittamatta jääneet viimeistelylistat loistavat poissaolollaan, ja edelleen tapetin vaihtoa odottava rappukäytävän seinä vetää katseen puoleensa. Seuraavassa hetkessä tuttuus taas palaa ja kodissa on hyvä olla.
Näitä postauksia varten olen joutunut lähemmin tarkastelemaan niin kotimme pohjaratkaisua ja seiniä kuin melkein kaikkia tavaroitamme yhtaikaa ja erikseen. Kotimme on kyllä niin merkillisesti sisustettu, että ihan hämmästyn kaikkea huusholliimme kertynyttä. Onneksi kaapeissa on ovet, näin edes jotkut tavarat ovat silmiltä piilossa. Tavara päivässä pois -harjoitus voisi tehdä minulle hyvää. Mutta kuka ne kaikki romut sitten haluaisi? Poiskaan ei voisi näet heittää.
Vintillä on mattojakin vaikka kuinka paljon. Osan on mummoni kutonut ihan minulle, osan olen perinyt hänen jäämistöstään ja monta mattoa on appivanhempieni aikaisia. Ja edelleen hyväkuntoisia. Tiskipöydän edessä on anopin tekemä vaalea, maitopusseista leikatuista kuteista, omissa kangaspuissa lyöty matto.
Syksyinen pesänrakennusvaihe on mennyt huomaamattani ohi, mutta tytär toi viime viikonloppuna uuden, kaunin lampunvarjostimen jalkalamppuun. Varjostimessa on kaunis hillitty kukkakuosi ja olisin halunnut asentaa sen olohuoneen barokkilamppuun, johon se ei kuitenkaan käynyt teknisesti. Mutta se sopi erinomaisesti omien isovanhempieni vanhaan valaisimeen, jonka hain vintiltä. Nyt se seisoo tuossa makuuhuoneen nurkassa. Jotakin uutta siis meilläkin!
Kartoittaessani huonekalujemme historiaa olen vertaillut niiden muotokieltä Internetin tarjoamiin kuvastoihin. Alkuperäistietojen etsiminen on mielenkiintoista, mutta paljon aikaa vievää puuhaa. Se ei todellakaan hoidu ”siinä samalla”, kun blogitekstiä kirjoittaa. Tietojen metsästäminen hakukoneiden avulla on ollut sen verran työlästä, että taidan edelleen tyytyä näihin blogissa dokumentoitiimi pöytiin ja istuimiin, koska ne ovat edelleen käyttökelpoisia.